Kun ilmoittauduin maaliskuun alussa Activelle kisoihin, ajattelin, että käydään kisaamassa koko kevään ajan 1-2 kertaa kuussa. Sitten kuitenkin tuli Ilon antibioottikuurit ja en halunnutkaan KAS:n kisoihin ynnä muuta, ja kisataukoa ehtikin kertyä kahden kokonaisen kuukauden verran. Nyt kuitenkin oli taas kisojen vuoro. Meidän oma seuramme Oulun Koirakerho järjesti kaksipäiväiset kisat, jolloin sekä lauantaina että sunnuntaina oli tarjolla kaksi starttia jokaiselle luokalle. Arvoin pitkään, jaksanko kisata kumpanakin päivänä ja jos kyllä, montako starttia otan yhteensä. Lauantaina oli kaksi agirataa, tuomarina Jarmo Jämsä, ja sunnuntaina agi- ja hyppyradat Eija Berglundin tuomariomana. Päädyin sitten ilmoittamana kaikille neljälle radalle, ja näin jälkeenpäin ajatellen ei ollut mitenkään kaduttava päätös.
Laitan kuvitukseksi still-kuvia kisavideoista, laatu on tosi onneton, mutta muuta ei ole tarjolla. Videot pistän loppuun. :)
Minuahan jännitti aivan älyttömästi ennen niitä Activen kisoja, joten pelkäsin vähän tulevaa ramppikuumeilua. Tällä kertaa olotila oli kuitenkin paljon siedettävämpi. Edellisenä iltana ja heti herättyäni panikoin vähän, mutta kisapaikalle 8.30 saapuessani olo oli jo aika hyvä. Olin etukäteen lähtölistasta katsonut, että startataan kumpanakin päivänä Ilon kanssa medeissä ekana, se nyt ehkä vähän jännitti. Onneksi kuitenkin minit ja medit menivät ihan peräkkäin. Lähdin ilmoittautumisen jälkeen lämmittelemään Iloa ja varmistelin, että tuleehan äitini paikalle. Oli aikonut tulla viettämään vähän pre-äitienpäivää. Olin vähän laskenut sen varaan, että äitini kuvaisi radat, mutta kun rataantutustumisen jälkeen äiti ilmoitti olevansa eksynyt, jouduin etsimään toisen kuvaajan. Onneksi löytyi etäisesti KC:sta tuttu tyttö kuvaamaan, hän oli itse shelttinsä kanssa mineissä ja ehti just sopivasti kuvaamaan meidät.
Ennen rataantutustumista katselin radan rakennusta ja mietin, että melko helpolta näyttää, keppikulma näytti kentän laidalta hieman hankalalta. Tuomari vaikutti puhuttelussaan melko tiukalta, kuitenkin samalla paradoksaalisesti leppoisalta. :D Rata oli juuri niin suoraviivainen miltä näyttikin. Valitsin melko moneen kohtaan persjätön, koska se on meillä aika hyvä, etenkin kontaktien jälkeen toimii. Edellisen kerran kun oltiin epiksissä, meillä tuli uusintaradalta hylky kun Ilo karkasi A:lle melko samanlaisessa kuviossa, mikä nytkin oli kentällä. Ikään kuin Y:n haaroilla oli A ja keinu, ja A mieleisempänä vetää Iloa aika paljon puoleensa. Tämän ja kaikki muutkin mahdolliset ansanpaikat mietin tutustumisessa tosi tarkkaan, painoin mieleeni missä kohdassa sanon Ilon nimen ja jarrutan, ja missä vaiheessa vasta päästän menemään. Radalla oli myös yksi mutkaputki keppien jälkeen, jossa väärä pää olisi saattanut olla melko houkutteleva.
Rataantutustumisen jälkeen lähdin heti vaihtamaan kumpparit lenkkareihin, pukemaan treeni- ja numeroliivejä sekä kiskomaan päälyhousuja pois. Halusin ottaa ennen vuoroamme lämmittelyesteenä olevia keppejä ennen meidän vuoroamme. Minejäkin oli kai vain viitisentoista. Oli varmasti aivan oikea päätös tehdä kepit pari kertaa, koska ekalla toistolla jätti viimeisen välin tekemättä, mutta sen jälkeen meni nappiin. Radalla ehkä eniten mua jännitti juuri kepit ja niitä edeltävä kökkövalssi, jolla halusin ottaa Ilon tosissaan haltuun, ettei vaan syöksy kepeistä ohi. Kävin radan pari kertaa mielessä läpi, mutta se oli oikeasti niin suoraviivainen ja iisi, että ei siinä vaiheessa enää tuntunut liiemmin painetta ja keskityin lähinnä niihin pariin kohtaan, jossa piti ottaa Ilo tiukasti ohi jostakin houkutuksesta.
Mentiin lähtöalueelle kun viimeinen mini tuli maaliin ja odottelin, että rimat nostetaan. Sitten siirryin nopsakasti asemiin, sillä tuomari oli sanonut, ettei aio jäädä odottelemaan. Jätin Ilon istumaan ja lähdin pillin kuultuani käppäilemään lähtöpaikalleni renkaan taakse. En ihan luota, että Ilo menisi rengasta aina ja joka kerta... Ilo varasti lähdössä, mutta en vaan voinut palata ottamaan hylkyä. Sitä paitsi olin jo oikeassa paikassa ja varmaan kädelläni nytkäytin lähtöluvan, ei näy videolla joten en tiedä varmaksi. No, joka tapauksessa, lähdettiin liikenteeseen vauhdikkaasti. Videolta näkyy, että Ilo luuli ensin puomia keinuksia ja teki ihan kymmenesosasekunnin stopin ylösmenolla kun odotti, että lähtee kiikkaamaan. Kepit olivatkin sitten heti vitosesteenä puomin ja putken jälkeen. Ehdin ihan OK valssiin, en suinkaan täydellisesti, mutta juuri niin, että tavoite Ilon huomion herättämisestä kyllä täyttyi. Onnekseni sujahti kepeille oikein sisään ja jännitin kyllä koko matkan, meneekö loppuun asti. Ja menihän se! Sitten nopeasti äänellä ja kropalla haltuun ja oikeaan päähän putkea, jonka jälkeen tuli sitten se keinu vai A -kohta, ja sielläkin Ilo tuli heti minun kanssa oikein. Sokkoleikkasin keinun edessä ja vapautin nopeasti. Ilo hakee hyppyjä ja putkia melko hyvin, ja tämä kaarre sujui tosi hyvin ja ehdin leikkaukseen tosi hyvin. Koira A:lle ja sieltä putkeen ja linjan suoristus hypylle, mistä taas heti tyrkkäys putkeen. Tämän putken jälkeen ehti sekunnin murto-osan pelottaa, että I tulee seuraavasta hypystä ohi, mutta ei - korjasi tosi hyvin ja kun Ilo ponnisti vikalle hypylle aloin jo taputtaa ja hihkua: me saatiin nolla ja LUVA!!! 
Huhhuh äkkiä Ilolle palkkaa naamariin (HauHaun koiranmakkaraa, joka on meillä kotona ristitty maksamakkaraksi sangen herkullisen tuoksunsa vuoksi) ja takkia takaisin päälle. Olin niin onnellinen! Ihana Ilo! Hyvä me! Minulle tässä oli jo kaikki mitä tultiin viikonlopun starteista hakemaan, kuitenkin vasta toiset kisat meille, enkä minä ole tosiaan Pessinkään kanssa ikinä virallisissa kisannut.
No, meidän äitihän tuli paikalle ehkä 20 sekuntia sen jälkeen kun tultiin maaliin. Eli ei ehtinyt näkemään... :D Katsottiin sitten rata videolta. Pörrättiin hetki ja sitten kävin viemässä Ilon autoon. Äiti lupasi jäädä seuraavan radan katsomaan kuitenkin. Käytiin maman kanssa aamukahvilla odotellessa.
Tuota pikaa maxitkin olivat skabailunsa skabailleet ja uutta rataa alettiin rakentaa. Rataantutustumista ennen taas vilkuilin rakentamista, ja taas oli aika iisin näköinen. Vaikeampi kepeille vieminen tässä, mutta muutoin ihan ok. 
Meidän vuoro tuli taas höhöö minien jälkeen. Jännitys oli to-del-la hyvin aisoissa. Olin tosi ylpeä itsestäni! Mulla olisi tosi paljon pohdittavaa ja kirjoitettavaa liittyen itseeni ja kilpailuihin ja kilpailuhenkisyyteen, mutta se taitaa vähän mennä ohi tämän blogin scopen. Ehkä toisella kertaa. Kuitenkin, lähdettiin sitten liikkeelle ja jotenkin häröilin ja päätin kutsua Ilon liikkeelle puoliksi vauhdista, ilmeisesti jonka seurauksena ponnisti tosi tosi kaukaa ja laskeutui melkein riman päälle. Katsokaa oheiset kaksi kuvaa. Rima kolahti, mutta ehdin nähdä ettei tippunut. A suoritettiin kahdesti, ja takaisin päin tullessa linja oli hieman pielessä, joten jouduin karjaisemaan uudestaan käskyn. Osui kuitenkin sitten oikein! Kepeille vienti sujui hyvin, pujotteli loppuun asti ja sen jälkeinen persjättökin sujui kuin rasvattua. Ja sitten olikin enää loppusuora jäljellä juhuuu me tehtiin taas nolla!!! Ja toinen luva napsahti myös tilille!! Aivan huikeaa! Olin ja olen niin onnellinen!! Wuhuu hyvä me!! Oli huikea päivä ja oli - noloa joojoo - tosi ihana kun Facebookissa niin moni onnetteli ja samoin kisapaikalla sain monelta kuulla, että oli hienot radat. Eka kisa voitettiin ja toisessa tultiin toisiksi.
Noniin nyt olen jaaritellut niin paljon noista kahdesta startista, että pikakelataanpa keskiviikko. Luonnollisesti aika monelta tuli "huomenna kakkosiin" -kommenttia, kun oli kerran eri tuomari, mutta yritin olla ottamatta paineita. Ehkä kuitenkin otin. Joka tapauksessa, tehtiin kaksi vitosta eikä näin ollen sertiä tippunut, mutta eipä haittaa. Kumpikin vitska tuli kepeiltä, tsek teh videos. Ja toiseksi tultiin kummallakin radalla. Niidenkin videot alla.
Ilon pylli alkoikin sitten vuotaa verta heti kun päästiin kotiin, eli juoksu on tullut kylään. Ekasta juoksusta taitaa olla 50 viikkoa aikaa, ja edellinen alkoi 10.11., eli siitä on 26 viikkoa aikaa. Aika tasan puolen vuoden välein näyttäisi siis tulevan näin kolmen juoksun kokemuksella. Saapa nähdä milloin sitten päästään kisoihin, Ilollahan on tosi huomaamaton ja lyhyt vuotoaika, tärppeihin kyllä Pessi reagoi mutta nekin ovat jo melko aikaisin. Parin viikon päästä olisi Kemissä kisat, pitää nyt kattoa.
Tässä nämä videot. :)
Tässä loppuun vielä pari kuvatusta.
