Toinen juoksu ja näytelmät

Ilo kävi siis Jyväskylän kv-näyttelyssä pyörähtämässä ja hakemassa ERIn. Sillä reissulla tavattiin isotäti-Merri, joka olikin hienosti VSP. Ilo oli taas kehässä seisoessaan ihan maansa myynyt, ravasi kuitenkin ihan sievästi. Tuomaritäti halusi tarkastella koiran pöydällä, minne Ilo yritti oikein oma-aloitteisesti loikata ihan itte. Ei aivan yltänyt, vaan ei se kaukana ollut. Arvostelu kuuluu näin: "Juniornarttu jonka runko vielä kevyt, johtuen iästä. Isohkot korvat, hieman pyöreät, mutta tummat silmät. Ylälinja saisi olla parempi. Parempi liikkeessä kuin seistessä. Karvapeite ei parhaassa kunnossa tänään." Eli äärimmäisen totuudenmukainen arvostelu! Reissu oli siis niin mahtava, päätettiin jo ottaa ensi vuonna heti uusiksi! Meillä oli siis kaverina kaksi schipperkeä ja yksi tiibetinmastiffi omistajan ja kenneltytön kanssa.

Sopivasti juuri näyttelypäivänä sunnuntaina Ilo aloitti sitten juoksemisen. Juoksut olivat jälleen todella helpot, vuotoa kesti ehkä kahdeksisen päivää ja luonne oli taas ihan normaali läpi kiiman. Pessi pyrki siinä jossain tärppien kohdilla vähän panomiehen puuhia, mutta Ilo ei ollut aivan varma niistä hommista.

Koirat ovat shoppailleet itselleen vähän talvivaatteita:





Äärimmäisen hyvälaatuisia kännykkäkuvia. Mutta takit on Pompalta, Pessillä on mitoitukseltaan reilumpi Toppa-versio, Ilolla ihan perus. Haalarit on tehnyt PopDogin Monna mittojen mukaan. Jotkut tossusysteemit pitää vielä kehittää.

Muuten kuuluu ihan hyvää, Ilo on tosi taitava aksakoira ja ehkä vähän tuota katselin jo heti maaliskuulle kisoja... Tänään taas paniikkimittailin tuota hurttaa, ja kun kirjan avulla mittasin (että mitta on varmasti suorassa), niin jäi se aika vajaaksi siitä 43 sentistä. Eli peukut edelleen pystyssä.