Vauhti kasvaa

Täällä on nyt jokailtaisena näkynä ollut oikein perinteinen pentuhepuli. Tässä video vähän aikaisempaa vauhdikkaammista koirien leikeistä:



Huomenna treffataan puolisisko Sipsa! Jännittyneenä odotamme. :)

Kuulumisia

Elo Ilon kanssa sujuu oikein kivasti. Se on parina päivänä pissaillut lattioille enemmän kuin yleensä ja eilen kävi kai kolmesti telkkarin alla olevassa nukkumapaikassa pisulla, mutta muuten siis oikein hyvin. Yhtään kakkaa ei ole edelleenkään tullut sisälle, mikä on tosi jees.





Tässä kasvattajan toiveesta pari kuvaa heijastinliivin kanssa. :)

Ilo on nähnyt muutamia vieraita koiria nyt tuossa kodin vieressä, siitä kun menee tosi suosittu ulkoilureitti, mutta ollaan katseltu niitä vaan vähän kauempaa ja syöty ruokaa kun ne menee ohi. Tosi hyvät leikit tuli kyllä kaverini tiibetinspanielin kanssa, leikkivät hippasta mitä Pessi ei oikeen tajua.

Eilettäin hoksasin, että Ilolla on oikeassa takasessa kannus. Se oli ehtinyt kasvaa jo tosi pitkäksi, joten työnsin vaan kynsisaksien kärjen sinne lenkin sisään ja nipsaisin summassa. Vähän tuli verta, eli osuin liian pitkälle, mutta Ilo ei asiaa edes huomannut (oli puolinukuksissa). Verentulo tyrehtyi kuitenkin tosi nopeasti. Tässä vielä kuvat irtileikatusta kynnestä:

Uusia kokemuksia

Heippahei taas! Ilo kävi tänään ottamassa ensimmäisen rokotuksensa ja Pessi näytti kipeää korvaansa. Tuomio oli Pessillä sama kuin viimeksi, korvassa ei varsinaisesti ole mitään tulehdusta tai hiivaa, vaan ahtaan korvakäytävän (vasen korva) tai korvakäytävän pohjalla kasvavien karvojen (oikea korva) takia jompaakumpaa korvaa saattaa välillä kutittaa, ja asialle ei voi tehdä muuta kuin puhdistaa korvia kun ärtyvät. Saatiin sinne potilaskorttiin merkintä, että Pessille voi hakea erikoisluvallista korvapuhdistetta, joka enempi desinfiois ja hitusen kuivattais korvaa, jos siellä jotain töhkää on. En kuitenkaan vielä sitä ostanut, mutta katotaan sitten neljän viikon päästä, kun Ilo käy vahvisterokotuksissa, mikä on tilanne.
Pessi on kyllä aika tapaus lääkärillä... Taas laitettiin kuonokoppa ja mun lisäksi oli vielä hoitsu pitämässä haukkua paikallaan. Se huus kuin syötävä ja tutkimusten jälkeen, kun laskin pöydältä maahan, läähätti kuin maratonin juossut, heittäytyi vähän väliä pötkölleen mutta nousi taas ylös, jne. erittäin stressaantuneen koiran merkkejä. Aika pitkään sain sitä rauhotella ennen ku asettui ja lopetti sen älyttömän puuskuttamisen. Pessin paino oli 7,3 kg ja asetin itselleni tavoitteeksi, että Pessi laihtuu 6,8 kiloon, eli puoli kiloa otetaan pois. Toivotaan että neljän viikon päästä olis edes parisataa grammaa lähtenyt, vaikka isoja määriähän ne on noin pienelle eläimelle. Aluksi taidan vaan vähentää ruuan määrää entisestään ja jokaisen ylimääräisen puruluun yms. takia otetaan sitten nappuloita pois kiposta. Tää on vaan niin vaikeaa kun Iloa pitää palkata usein ja paljon, ja lisäksi lattioilla on vähän pakko pitää syötäviä kun muuten ipana upottaa hampaansa jonkun käteen tai muuhun epäsopivaan.
Ilo painoi 3,3 kg. Se käyttäytyi oikein sievästi ja tykkäsi eläinlääkäristä melkoisen paljon. :) Ei edes huomannut piikkiä ja sinäkin aikana, kun Pessi huusi kuin syötävä, makoili ihan nätisti mun jaloissa eikä kiinnittänyt oikein mitään huomiota. Terve tyttö oli ja antoi lekurin nätisti kopeloida yltä päältä.

Eläinlääkärireissun jälkeen mentiin keskustaan käymään mun kotikotona. Iskä oli kotona, joten nyt Ilo on myös tavannut pyörätuolissa istuvan ihmisen, eikä se sitä mitenkään kummeksunut. Lisäksi tavattiin naapurin mummo ja mun tätini. Ulkona kun käytin pissalla oli pakko laittaa hihnaan kun vieressä ajaa autoja aika paljonkin etenkin näin päiväsaikaan. Autot olikin vähän jännittäviä, huomaa että niitä ei olla oikeastaan nähty ollenkaan kun liikutaan ainoastaan metsässä ja pyöräteillä, heh. Eli ens viikolla sitten vaan autoja ja pyöräilijöitä yms. katselemaan. Ilon sosiaalistamisohjelmassahan eka viikonloppu kotona oli meidän perheeseen tutustumista, yksinolon opettelua, naksuttimeen tutustumista ynnä muuta, tämä viikko on omistettu meidän kotiin tuleville vieraille ihmisille ja koirille, ja ens viikolla olis tarkoitus lähteä sitten valtaamaan maailmaa. Suurin osa Ilopillerin sapuskasta onkin jo palkkiona ulkona tai sisällä, mutta lähitulevaisuudessa olisi tarkoitus lopettaa kupista syöminen täysin. Leikkimistä pitäis harjoitella vielä paljon paljon paljon.
Juuri äsken muuten kun käveltiin parkkipaikalta tänne omaa kotia päin, tuossa kävelytiellä oli kissa. Iloa kiinnosti iiiihan mahdottomasti, mutta ainakin vielä se tuli vihjeestä minun tykö. Vaikka Pessi näytti ihan kamalaa esimerkkiä rätköttämällä kissalle...... Sekin kyllä osaa mennä ihan asiallisesti kisuista ohi, mutta tietenkin kun naapurinmies oli siinä vieressä ja Ilo mukana niin oli pakko näyttää se surkein puoli itsestä.

Miten muuten Hyrskyllä, Mistyllä ja Rudilla korvat jakselevat? Joko ne silloin tällöin pompsahtelee pystyyn, entä pysyvätkö hetkeäkään? Ilolla tuntuu joka päivä enemmän ja enemmän korvat pysyvän pystyssä, ei tietenkään vielä jos esim. haistelee maata tai muuten on nokka alaspäin, mutta istuessa varsinkin etenkin oikea korva jaksaa aika hyvin jo tököttää oikeaan suuntaan. Mielenkiinnolla seuraan!

Hard day's night

Ilolla on ollut tosi aktiivinen päivä. Se on tavannut kolme uutta koiraa ja kaksi uutta ihmistä. Ja lisäksi ne on Pessin kanssa mussuttaneet naudan rustoluita.

Kuvapläjäys! Kuvien ottaja ja oikeuksienhaltija Saana Remula.
















































Muutoin täällä on mennyt oikein hyvin ja kivasti, huomenna tutustutaan taas uuteen koiraan ja kahteen uuteen ihmiseen, torstaina mennään rokotuksille (piti vaihtaa tältä päivältä aika kun Pessinkin pitää mennä näyttämään korvaansa myös lekurille) ja käydään mun iskän tykönä kylässä... Perjantaille pitää keksiä vielä joku vastaava aktiviteetti.

Ipana osaa!

Ilo oli ekan yön kokonaan pissimättä! Jee! Ja Ilo osaa nyt aika varmasti jo istua. Eikä naapurin kääpiöpinserikään oikeen tuntunut missään vaikka kävelivät meidän ohi ja pysähdyttiin juttelemaan naapurin kanssa.

Tässä se eilen lupailemani video:

Kurssin muutos

Jos mun toive Ilon yksinolon suhteen on se, että se on rauhassa, hiljaa, ei tuhoa mitään vaarallista/liian arvokasta, ja mun alkuperäinen taktiikkani on lähinnä toiminut päinvastaisesti, niin olisikohan jonkinlainen taktiikanvaihto paikallaan. Eli huominen kaksituntinen yksinolo menee sit koirat koko kämpässä, johdot turvassa korkealla/verkon takana, kahdestaan, sen sijaan että Ilo olisi ollut keittiössä kompostiverkon takana yksin. Ei se nyt mitenkään paniikkiselta vaikuta, mutta vähän ahdistuneelta ja pirun päättäväisesti se on tullut sieltä keittiöstä ulos, totta kai kauhean huudon kera. Hiljaa on sit ollut kun on sieltä päässy, vaikka oiski vielä ollu yksin täällä. Ja koska monsieur Pessin kanssaki elo on sujunut niin paljon paremmin kuin ikinä osasin odottaa, olkoot huominen kokeilevan, ei keittiön, vaan koirankasvatuksen testipäivä.

Typykkä on tänään ollut melkoisen energinen ja entistä kovempi riiviöimään. Meillä kävi myös eka vieras tänään, johon Ilo-ipana suhtautui avoimen ystävällisesti ja perinteiseen pusukonetapaan. Ulkona on syöty vähän ruokaa luoksetulojen yhteydessä ja istumistakin on vähän harjoiteltu. Lisäksi irtipäästämisen alkeet ovat myös olleet listalla.

Yritän tosi kovasti uppia teille yhtä videota, mutta koska Youtube kiukuttelee, laitan sen vasta aamulla. Nyt me mennään koko sakki nukkumaan.

Pikkuneiti Näpsä jyrsi äsken kaiuttimien johdon poikki. Noh, enemmän tarkkaavaisuutta peliin, on se muitakin johtoja yrittänyt maistaa mutta päästää heti irti kun terävästi ÄP-ÄPää sille.

Yö meni jo paremmin, yöllä ei käyty kertaakaan ulkona, vähän ennen seittemää menin molempien koirien kanssa pikkuisen pihalla. Yöllä oli yks pisu tullut paperille.

Istu-käsky alkaa olla jo tuttu ja yksinoloharjoituksetkin ovat sujuneet jo paremmin. Alla vielä pari videota Pessin ja Ilon yhteisistä leikeistä leluilla. Pessi ei tosin ehkä nauti niin tosissaan leikkimisestä... :D

Yksinhuutoa

Viime yö sujui jo paljon edellistä rauhallisemmin, ja itseasiassa noustiin ylös vasta puoli kymmenen. Aamupisujen jälkeen käytiin vähän pidemmällä tallustelulla metsässä, Tuomolla oli Pessi remmissä kun oltiin tien puolella niin minä pystyin keskittymään Iloon ja sen ruokkimiseen. Kokeiltiin myös vähän hihnassa kävelyä kun jouduttiin autotien viertä kävelemään pikkupätkä, ihan vaan kaiken varalta. Se sujui oikein hyvin, ensin vähän ällötti moinen kapistus ja sitä piti vähän pureskella, mutta aika nopeasti Ilo tajusi jutun juonen, eli että mammasta tulee aika tylsä tapaus jos hihnaan käy hampain kiinni.

Koirat ovat tänään leikkineet aika kovasti, kuvasin muutaman videonkin sisäpainista, tässä yksi:



Tänään myös otettiin eka yksinoloharjoittelu, mutta selvästi askel oli vähän liian suuri. Laitoin tenavan keittiöön kompostiverkkojen taakse ja menin itse sohvalle istumaan. Ilmeisesti olisi pitänyt pysyä hieman lähempänä, koskapa siitä alkoikin sitten semmoinen itkuhuutokonsertti, että Pessilläkin meni pasmat ihan sekaisin ja oli tosi vaikea saada se pysymään hiljaa (mikä ei siis normaalisti ole ongelma). Ensin ajattelin, että kyllä se siitä kohta hiljenee, mutta kun se ekan kerran sai verkon revittyä paikoiltaan ja pakeni vankilasta, päätin että otetaan uusi yritys niin, että minä menen lattialle verkon ulkopuolelle istumaan. Siitä sitten kun pikkulikka suostui hiljenemään niin päästin pois. Tän ensimmäisen surkeasti poskelleen menneen yrityksen jälkeen tehtiin niin, että laitoin unisen pennun keittiöön ja istuin tuolille, joka piti verkkoa paikallaan. Ekalla kerralla ei ehtinyt edes aloittaa vikinää, koska se oli siellä ehkä kymmenen sekuntia... Seuraavilla kerroilla vähän meinasi volina alkaa, mutta tuli kuitenkin pian istuskelemaan siihen mun lähelle ja tapitti päin. Ollaan edelleen ihan sekuntitasolla tässä yksinolon opettelussa, mutta tämä ja huominen onkin sitten oikeaa tehotreeniä. Maanantaina koirat jäävät kahdestaan pariksi tunniksi, ja mieluummin haluaisin, että kumpainenkin on täällä jotakuinkin rauhassa ja hiljaa.

No joo, pissoja on yksi lurahtanut tänään lattialle, toinen meinasi tulla mutta Tuomo oli valoakin nopeampi napatessaan Ilon syliin ja kiidättäessään sen pihalle. Tai taisi siitä pikkuliraus tullakin mutta loput tuli sitten ulos.

Tämmöisiä iltapäiväkuulumisia täältä, me aletaan kai nyt naksutella vähän ehkä istumisjuttuja tyttelin kanssa. Toistaiseksi tuo on edelleen ollut melko rauhallinen pentu, eilen oli aika kova iltavilli yhdellä ulkoilukerralla. Sisällä ei ole vielä Ilo alkanut vetää mitään ralleja, hyvä niin. Katotaan miten tilanteet kehittyy. :)

Isoveikkaan tutustelua

Yö meni aika hitaasti ja heräsin kahdesti käyttämään Iloa ulkona, sillä oli vatsa aika kovalla ja näytti välillä tarpeiden teko vähän vaikealtakin. Kuitenkaan edes pissaa ei yöllä tullut sisään (toistaiseksi saldo onkin kahdet pissat ja toivotaan että se ei hirveästi kasvakaan :) ), siitä olen ihan tyytyväinen eikä harmita että nousin pentua käyttämään.

Tämä päivä onkin sitten ollut enempi tai vähempi pikkulikan ja Pessi-miehen tutustelua. Pessi ei ihan hirveästi tunnu uudesta leikkikaverista innostuvan, mutta suhtautuu siihen kuitenkin ihan ystävällisesti eikä inhoa sen lähelläoloa, alla todiste:



Pihalla yritin vähän kuvailla, mutta menestys ei ollut kovin hyvä. Ei sinne vaan aurinko paista kun on niin korkeat aidat. Ens viikolla pitäis parinkin hyväkameraisen kaverin tulla käymään kylässä niin katotaan josko sitten ois vähän parempia kuvia. Ja toivottavasti saisin jonkun kuvan, missä molemmat haukut näkyvät, myös taustakuvaksi tänne blogiin.
Noniin mutta siis takaisin aiheeseen eli pihaan, siellä siis juniori ja seniori ottivat ensimmäisen kunnon painimatsinsa. Ainakin pätkittäin molemmat koirat nauttivat leikistä ja Ilon melkoisen päällekäyvä asenne toisiin koiriin alkoi jo näkyä. Pessi oli kärsivällinen, mutta sanoi kuitenkin kun Ilon touhut menivät liian pitkälle. Kyllä tästä vielä hyvä tulee.

Tänään Ipana on myös paljastanut riiviön sisällään - mamman tuulihousujen lahkeissa olis ollut tosi kiva vaan roikkua ja reuhata hulluna, mutta toiminta oli helppo keskeyttää terävällä käsien yhteentaputuksella ja parin kerran jälkeen penneli otti vinkistä vaariin ja lähti pöpelikköön puuhailemaan jotain muuta pentumaista. Hihnaa ei olla vielä edes ehditty kokeilla, mutta kasvattaja-Johannalta saatu heijastinliivi on ollut pimeällä ahkerasti päällä. Johanna, se on pysynyt ihan hyvin, tosin soljen haarukkakappaleen kuminauhan ompeleet purkautuivat, sitaisin sen vetosolmulle niin pysyy nyt päällä ja helppo säätää kunhan tarve vaatii. Ilo kulkee reippaasti ja varmasti mukana tuossa ihan lähipusikoissa ja tänään on valoisan aikaan uskaltautunut jo pikku hepulirallitkin vetämään pihan ulkopuolella.

Ilopilleri on syönyt oikein hyvällä ruokahalulla nappuloita, lihaa ja piimää. Tänään ehdittiin naksuttimeenkin tutustua jo, ei ollut moksiskaan naksauksesta, hyvä juttu! Pessiä vähän itketti kun joutui keittiöstä katselemaan kun toinen saa tehdä Sitä Tosi Hauskaa Juttua Pessin oman mamin kanssa, mutta tilanne tulee kyllä toistumaan myös toisin päin. Ehdittiin tänään ukkelin kanssa ihan keskenäänkin lenkille ja yritän kyllä ellei mennä jonnekin metsään tms. niin käydä Pessin kanssa pitkän lenkin ihan kahdenkesken. Ja siihen asti että Ilon rokotukset on kunnossa niin agitreenit on tottakai mun ja Pessin laatuaikaa.

Tuomo on ihan rakastunut Ilo-ipanapipanaan, hyvä juttu sekin. Tuomoahan jännitti pennun tulo hirveesti kun hän ei ole kovinkaan tuttu koirien kanssa. Mutta sulattais tuommoinen pieni pusukone kyllä vähän kylmemmänkin sydämen. :)



Toivotaan että tämä yö sujuu vähän leppoisammissa merkeissä kuin viime yö, mulla alkaa nimittäin olla jaksaminen jo melko kortilla kun yöjunailuyöhön mahtui unta vain muutama hassu tunti ja viime yönä sain varmaan 4-5 tuntia raavittua kasaan.

Tämmöiset kuulumiset tällä kertaa, kuullaan taas huomenissa!

Tyynyllä

Tässä muutama kuva. Ilo on ottanut ihan lempparinukkumapaikakseen yhden sohvatyynyn (jolle se ei mahdu...).










Aika söpö otus!

Ilo tuli taloon

Terve maailma!

Tämä blogi aloittaa tarinansa tästä päivästä 20. lokakuuta, kun ihana Ilo asteli meidän elämään. Minä matkustin yöjunalla eilen ensin Helsinkiin ja sieltä bussilla Espooseen Pilkkopimeiden päämajaan, yhdessä pienen pennun kanssa sitten matkattiin ystäväni autokyydillä Helsinki-Vantaalle, mistä lenneltiin läpi ilmojen tapaamaan Tuomoa ja isoveikka-Pessiä.

Vaikka kaikki onkin nyt mennyt kovin äkkiä, ei mudin hankinta käynyt ihan kädenkäänteessä. Rodun päättämisessä meni oma aikansa, toisen koiran hankintaahan on pohdiskeltu jo ennen Pessin kastrointia (elokuu 2009), ja sitten sopivan pentueen etsimisessä kesti myös. Kuitenkin kun ensimmäisen kerran Johannaan otin yhteyttä Riesan tulevaan pentueeseen liittyen viime syksynä, tuntui Riesa heti koirana jotenkin erityiseltä. Kuva vahvistui kuultuani lisää koirasta, tavattuani sen ja nähtyäni luonnetestivideon. Jo viime talvena pentueen isäkin oli hieman jo pohdintojen alla, Urkin olinkin tavannut jo 2010 keväällä ja se oli vaikuttanut melko mainiolta tapaukselta. Suunnitelmat ilmeisesti lyötiin jossain vaiheessa lukkoon, mutta pentueen ajankohta ei selvinnyt ennen kuin vasta ihan muutamaa viikkoa ennen astutusta. Sitten alkoikin piinaava odotus: tuleeko pentuja ja riittääkö pentueesta yksi pieni mudityttö myös minulle?

Olimme Tuomon kanssa hänen vanhempiensa luona Ivalossa kyläilemässä kun synnytys sitten vihdoin käynnistyi. Sunnuntai-iltana sain Johannalta tekstarin, että kaksi tyttöä ainakin on syntynyt. Sitten olikin vuorossa jonkun ihan oikeasti olemassa olevan asian odottaminen. Viimeiset seitsemän viikkoa ovat kuitenkin hurahtaneet ohitse ihan hetkessä ja tuskin itsekään tajuan että nyt se pentu on sitten kotona.

Eniten pennun kotiutumisessa jännitti, miten Pessi suhtautuu. Sehän on ollut koko elämänsä huomion keskipisteenä ja suhtautuu yleensä varsin penseästi toisiin koiriin. Kuin ihmeen kaupalla kuitenkin koirien ensikosketus toisiinsa sujui tosi mallikkaasti, Iloa vähän jänskätti mutta kun päästiin kotiin niin jo alkoi todellinen luonto silläkin puskea esiin. Pari kertaa se on käynyt jo kokeilemassa onneansa ja noussut Pessiä vasten pärräämään. Noh, katotaan miten tilanteet kehittyy. Nyt molemmat nukkuvat tuossa edessäni lattialla vajaan metrin päässä toisistaan.

Yritän ottaa pian kuvia! Kuullaan taas!