Ilo tuli taloon

Terve maailma!

Tämä blogi aloittaa tarinansa tästä päivästä 20. lokakuuta, kun ihana Ilo asteli meidän elämään. Minä matkustin yöjunalla eilen ensin Helsinkiin ja sieltä bussilla Espooseen Pilkkopimeiden päämajaan, yhdessä pienen pennun kanssa sitten matkattiin ystäväni autokyydillä Helsinki-Vantaalle, mistä lenneltiin läpi ilmojen tapaamaan Tuomoa ja isoveikka-Pessiä.

Vaikka kaikki onkin nyt mennyt kovin äkkiä, ei mudin hankinta käynyt ihan kädenkäänteessä. Rodun päättämisessä meni oma aikansa, toisen koiran hankintaahan on pohdiskeltu jo ennen Pessin kastrointia (elokuu 2009), ja sitten sopivan pentueen etsimisessä kesti myös. Kuitenkin kun ensimmäisen kerran Johannaan otin yhteyttä Riesan tulevaan pentueeseen liittyen viime syksynä, tuntui Riesa heti koirana jotenkin erityiseltä. Kuva vahvistui kuultuani lisää koirasta, tavattuani sen ja nähtyäni luonnetestivideon. Jo viime talvena pentueen isäkin oli hieman jo pohdintojen alla, Urkin olinkin tavannut jo 2010 keväällä ja se oli vaikuttanut melko mainiolta tapaukselta. Suunnitelmat ilmeisesti lyötiin jossain vaiheessa lukkoon, mutta pentueen ajankohta ei selvinnyt ennen kuin vasta ihan muutamaa viikkoa ennen astutusta. Sitten alkoikin piinaava odotus: tuleeko pentuja ja riittääkö pentueesta yksi pieni mudityttö myös minulle?

Olimme Tuomon kanssa hänen vanhempiensa luona Ivalossa kyläilemässä kun synnytys sitten vihdoin käynnistyi. Sunnuntai-iltana sain Johannalta tekstarin, että kaksi tyttöä ainakin on syntynyt. Sitten olikin vuorossa jonkun ihan oikeasti olemassa olevan asian odottaminen. Viimeiset seitsemän viikkoa ovat kuitenkin hurahtaneet ohitse ihan hetkessä ja tuskin itsekään tajuan että nyt se pentu on sitten kotona.

Eniten pennun kotiutumisessa jännitti, miten Pessi suhtautuu. Sehän on ollut koko elämänsä huomion keskipisteenä ja suhtautuu yleensä varsin penseästi toisiin koiriin. Kuin ihmeen kaupalla kuitenkin koirien ensikosketus toisiinsa sujui tosi mallikkaasti, Iloa vähän jänskätti mutta kun päästiin kotiin niin jo alkoi todellinen luonto silläkin puskea esiin. Pari kertaa se on käynyt jo kokeilemassa onneansa ja noussut Pessiä vasten pärräämään. Noh, katotaan miten tilanteet kehittyy. Nyt molemmat nukkuvat tuossa edessäni lattialla vajaan metrin päässä toisistaan.

Yritän ottaa pian kuvia! Kuullaan taas!