maanantai 7. joulukuuta 2015

Astutusmatka Itävaltaan 25.10.-3.11.

Vähän jälkijunassa nyt stooria meidän ulkomaanreissusta. :)

Me lähdettiin Ilon kanssa yöjunaan Oulusta jo lauantaina 24. päivä. Mulla oli kesälomapäiviä vielä käyttämättä, ja se mahdollisti pitkän ajan kohteessa. Päädyttiin tällaiseen ratkaisuun siksi, että vaikuttaa vähän siltä, että lentomatkustuksen aiheuttama stressireaktio nartun kropassa saattaa aiheuttaa juoksun kehityksen pysähtymisen ja tällöin vaikka Suomessa olisikin progearvoista nähtävissä ovulaation lähestyminen voi ovulaatio silti tapahtua odotettua myöhemmin. Päätettiin siis, että lähdetään matkaan niin aikaisin kuin se on järjellistä (Ilolla on muutamissa ekoissa juoksuissaan ollut tärppipäivät jo sangen aikaisin), ja sitten vaan varataan riittävästi aikaa. Käytiin perjantaina progessa ja lauantaina soitettiin tuloksista, silloin proget oli vielä ihan matalalla, mikä olikin tavallaan se, mitä toivottiin.

Ilo lentää sinivalkoisin siivin!

A photo posted by Inna Kajaste (@inn_nna) on



Aamulla saavuttiin pääkaupunkiin ja käytiin ennen lentokentälle menoa mutka kaverini tykönä keskustan huudeilla. Kentälle liikahdettiin bussilla. Kaikista haastavinta oli Ilon lentoboksin kuskaaminen, kun siinä ei oo mitään kantokahvoja eikä siihen helposti mitään hihnaakaan saanut kiinnitettyä. Kentällä suunnattiin heti check-iniin. Finnairin kanssa asiointi sujui tälläkin kertaa tosi kivasti, ja Ilo lähti turvatarkastuksen kautta koneeseen lastattavaksi noin tuntia ennen boardingia. Ilo käyttäytyi niin kuin pitääkin kentällä, rauhallisesti ja itsevarmasti. Mun osaltani lento meni oikein hyvin, toki vähän jännitti ja saatoin muutamaan kerran toivoa mielessäni, että koira selviäis hengissä ja traumoitta lennosta. Wienin päässä sain koiran viimeisenä saapuvana matkatavarana. Ilo tuli boksista iloisena eikä mitenkään erityisen järkyttyneen oloisena. Tervehti vieraita ja pusutteli mua. :) Lentokenttävirkailija tarkisti Ilon passin matkalla ulos. Pikkuisen ristiin kävelyn jälkeen löydettiin Ilon sulhon Avantin omistaja Andrea ja hänen kaverinsa. Matka Stockerauhun kesti reilun puoli tuntia. Meitä kumpaakin väsytti aika paljon, Ilo nuokkui ja itse sen sijaan papatin kuin mikäkin mielipuoli. :D En tajunnut, että matkaseuralaiseni eivät olleet ehkä valmistautuneet hirveään enkkutulvaan ja Andrea oli kolmikosta ainoa, joka puhui englantia edes kohtuullisen mielellään. :D No, joka tapauksessa. Perille päästyämme päästettiin Ilo ensin takapihalle jaloittelemaan ja jonkun ajan päästä päästettiin Avanti tekemään tuttavuutta. Koirat tulivat oikeastaan heti hyvin juttuun. Mitään astumisyrityksiä ei ollut.

Maanantaina Ilo alkoi näyttää kiinnostumisen merkkejä, mutta Avanti ei niinkään. Leikkiä ja haistelua ja muuta hauskanpitoa oli kyllä. Käytiin vähän lenkillä kimpassa, aika tapahtumaton päivä. Tiistaina Ilo seistä jökötti Avantille jo hyvin innokkaana. Avanti ei kuitenkaan edelleenkään ollut kiinnostunut, haisteli kyllä Ilon takapuolen, mutta heti kun Ilo asettui asemiin, niin uroksen mielenkiinto lopahti. Annettiin tässä vaiheessa koirien vielä olla keskenään sisälläkin. Eikä kukaan ollut vielä hirveän huolissaan. :D
Ilo Stockerauhun tutustumassa

Keskiviikkona taidettiin käydä Wienissä Andrean kanssa. Vierailtiin luonnonhistoriallisessa museossa, which was awesome, ja sitten käytiin vähän kattelemassa jonkun kirkon (sori.. :D) tykönä.


Takaisin tultuamme otettiin taas koirat takapihalle. Ilo yritti parhaansa mukaan vietellä Avantia esittelemällä sulojaan, mutta Avantin kiinnostus ei ollut kasvanut yhtään. Nyt meitä rupesi jo vähän ärsyttämään, että miksei uros astu vaikka narttu on selvästi valmis. Alettiin puhua, pitäisikö Ilo käyttää progessa. Progea varten pitäisi ajaa Wienin eläinsairaalalle, joten vähän emmittiin sen suhteen. Sitä paitsi puhelinlinja oli auki vain yhteen asti arkisin, joten sille päivää ei ehditty enää soittaakaan.

Ilon lempparikisu

Torstaina ei pidetty koiria enää yhdessä muuta kuin silloin kun lähdettiin ulos yrittämään, jos Avantin kiinnostus heräisi. Keskiviikkona oli myöhään illalla ollut jo parempaa yritystä selkään, mutta Avanti tuli aina parin sekunnin perästä pois ja jätti homma siihen. Torstaina toivottiin, että illan tullen olisi taas parempi aika. Nyt näyttikin jo hyvältä, mutta ei ehditty apuun kun Avanti pääsi vauhtiin, ja mitä ilmeisimmin kiskaisi ittensä irti liian aikaisin tai jotakin tapahtui, koska Ilo kiljui kovasti ja lähti jahtaamaan Avantia huutaen. Toinnuttuaan vähän pysähtyi kuitenkin taas seisomaan Avantille, eli ilmeisesti ei liian kipeää käynyt tai sitten vaan teki liikaa mieli. :D Tällöin ajateltiin että hitto vie tässäkö se nyt oli, että mahtaakohan Avanti suostua astua enää ollenkaan, plus Ilo oli kuitenkin jo kolme päivää tyrkyttänyt itteään, joten ajateltiin, että tärpit menee ohi.

Pariskuntakuvia torstailta

Perjantaina vaikutti siltä, että ollaan palattu lähtöpisteeseen, eikä Avanti ollut kiinnostunut astumaan yhtään. Ärsytti ja viestiteltiin tiiviisti Johannan kanssa vaihtoehdoista. Kummankaan mielestä keinosiemennys ei tuntunut oikein hyvältä vaihtoehdolta. Mulla oli myös jo kauhea koti-ikävä ja harmitti ja suretti, kun tuntui, että tuli tehtyä hukkareissu. Johanna sitten lopulta illalla sanoi, että kyllä me ollaan Andrean kanssa tehty kaikkemme asian eteen, että nyt ei oikein voi enää mitään. Et jos astuminen ei onnistu, niin ei sen sitten ollut tarkoituskaan onnistua. Käski meidän lähteä Ilon kanssa käymään seuraavana päivänä pitkällä lenkillä, että saisin vähän ajatuksia pois astutusjutuista. Lauantaina lähdettiin sitten aamupalan jälkeen Tonavalle päin kävelemään Ilskan kanssa. Otin matkalla vähän kuvia maisemista, nähtiin auton alle jääneen peuran ruho, jne. jännittävää mitä nyt kaupunkilaislikka koiransa kanssa saattais nähdä. :) Käveltiin Tonavan halki menevälle isolle padolle.

Mulla iski hirveä ja aika epätodellisen tuntuinen korkeanpaikankammo tuolla padolla enkä uskaltanut lähteä kävelemään sitä pitkin. :D

Oltiin lenkillä kaksi ja puoli tuntia, ja kun tulin takaisin Andrean kotiin, Avanti oli heti ovella vastassa korvat tiukasti pään päällä pystyssä, joten päätin omin nokkineni ottaa koirat takapihalle. Ajattelin testata, onko eroa jos Andrea ei ole paikalla. Näin jälkikäteen en usko, että sillä oli varsinaisesti vaikutusta, mutta joka tapauksessa tähtien asento oli oikea, koska Avanti hyppäsi hyvin nopeasti selkään ja otti kunnon haliotteen Ilon vyötäisiltä, ja ihan muutamassa minuutissa pihalle tulosta koirat olivatkin jo nalkissa. Menin katsomaan, ettei Avanti ala riuhtoa kun näytti siltä että homma on loppusuoralla. Ilosta ei tarvinnut missään vaiheessa pitää kiinni, lähinnä taisin olla siinä henkisenä tukena ja varmistamassa, että kumpikaan ei hädissään lähde liian aikaisin livohkaan. Kun koirat irtosivat, Andrea tuli pihalle. :) Hän olikin ikkunasta nähnyt, mitä tapahtuu, mutta ei ollut halunnut tulla häiritsemään ja varmaan hyvä niin. Oltiin niin onnellisia kumpikin! Laitoin äkkiä Johannalle viestiä ja hänkin oli varmasti TODELLA huojentunut. Juotiin illalla vähän skumppaakin juhlapäivän kunniaksi! Oltiin niin helpottuneita, ja ajateltiin, että ei haittaa vaikka olisi vain tämä yksi astuminen. Mutta ilmeisesti tosiaan Ilo ei tiennyt yhtään, milloin on oikeat astumispäivät ja Avanti sen sijaan oli tarkkanenäinen, koska astui uudestaan sunnuntaina ja vielä maanantainakin. Ilo meni jokaisen astumiskerran jälkeen ihan hulluksi, se halusi repiä mun kanssa kaikkia tavaroita ja silppusi paperia ja suolisti pehmolelua ynnä muuta, repi mun housun haaruksia ja yritti nykiä myös pöytäliinaa alas pöydältä. Tiiä sitten oliko se onnellinen vai oliko se joku outo stressireaktio. Maanantaina Ilo ei halunnut enää oikein leikkiä Avantin kanssa, vaikka antoikin ihan vapaaehtoisesti vielä astua. Maanantai-iltana se oli selvästi kuitenkin jo aika kypsynyt koko tyyppiin ja kun tiistaina lähdettiin kotimatkalle, ei tuntunut jäävän ikävä. :D

Paljon lisää samanlaisia kuvia pariskunnasta. :D

Kotimatkalla oli vähän enemmän odottamista, mutta kaikki meni silti hyvin. Sain Helsingin päässä Ilon aika nopeasti itselleni ja se oli taas oikein hyväntuulisen oloinen, ei stressaantunut. Sitten me vain jäätiinkin odottamaan ultraa. :)

perjantai 11. syyskuuta 2015

OKK treenit 9.9.

Höh, oon ihan onneton tämän blogin kanssa. Ilo astutetaan toivon mukaan tänä syksynä, niin yritetäänpä nyt reipastua, että ainakin sitten astutusmatkasta ja niistä hommista jäisi vähän tietoa ylös. :) Ja jos pentuja tulee, niin on sitten helppo laittaa kuvia ja kuulumisia ipanoista.

Tässä kuitenkin toissaillan treenit. Nämä oli ensimmäiset treenit nyt sitten talvikautta. Ollaan kesälläkin treenattu joka toinen kerta hallissa, kun saatiin niin runsaasti kouluttajia, että ryhmiä voitiin kesälläkin järjestää kaksi rinnakkain osana päivistä. :) Mutta silloin minusta Ilo kulki selvästi huonommin sisällä kuin ulkona. Eilen oli kyllä tekemisen meininki minusta kohdillaan. Meillä on nyt talven ryhmässä aivan mielettömän hyvät kouluttajat, Reetta Rounaja ja Marianne Mäntylehto, joten harmin paikka kyllä tämä pentuprojekti nyt tähän saumaan. Ollaan sovittu jo treenikaverin kanssa, että saan kokeilla hänen toista schipperkeään kuitenkin.

  • 1-2 saksalainen
  • heitto 3-hypylle ja saman tien persjättö 4-hypyn eteen
  • vastakäännös putken eteen, valssi 6:n taakse
  • 7-putken jälkeen persjättö, hartiakääntö 8:lta 9:lle
  • keppien jälkeen pakkovalssiin 11-hypylle, hartiakääntö putkeen
  • valssi valmiiksi 13:n taakse
  • rytmityksellä muurilta suunta 15:lle
  • puolivalssi ja sylkkäri 15-16

Hyvin satunnaisia onnistumisia vitosella... Ilolla hyvä vauhti ja tekemisen meininki ja itekin yhtä kertaa lukuunottamatta ihan hyviä suorituksia! Yhellä kerralla jäin heti neloselta jälkeen, kun viivyttelin sokkarin kanssa. Ilon sai lähetettyä hyvin helposti 3-hypylle ja se lukitsi muutenkin esteet tosi kiitettävästi. Radan hankalimmat kohdat loppujen lopuksi olivat 4-5-6, varsinkin sen hoitaminen, että putkijarru oikeasti toimis, sekä 13-14-15, koska muuri oli sellaisessa kulmassa, että 13-hypyltä olisi oikeastaan pitänyt jopa hieman käydä niistämässä koiraa mukaan (ja yhden kerran valssi valuikin liian pitkälle ja Ilo tuli muurista loogisesti ohi), ja niistotyyppiset manööverit on mulle hankalia. Loppu olisi todennäköisesti ollut nopeampi jotenkin muuten kuin puolivalssi-sylkkärillä, mutta muualla radassa oli sen verran mietittävää, että en jäänyt sitä enää sen suuremmin pohtimaan.

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Keinusulkeiset 18.3.

Käytiin Terhin ja Viivi-wss:n kanssa tänään omatoimitreenillä. Viivi on medi1-luokan mainio spaanieli. Ohjelmassa oli keinua, keppejä ja leikkiä. Pessi pääsi taas näyttämään, miten hieno ja rohkea poika siitä on tullut näin vanhemmiten, ja teki muutaman oikein hienon keinun.
Ilon kanssa on ollut ongelmana keinulla, ettei se tule kunnolla päähän asti, vaan alkaa puolivälin jälkeen painaa ensin pään maahan ja sitten vasta hipsii kontaktille. Tämä on minusta turhaa ajanhukkaa, ja haluan, että Ilo suorittaa keinun nopeammin ja varmemmin. Tätä on työstetty valmiiksi niin, että minä oon jättänyt keinun alastulon jälkeen maahan targetille palkan, vienyt Ilon odottamaan muutaman metrin päähän keinusta ja mennyt itse pitämään alastuloa ylhäällä. Keinusta olen laskenut irti vasta kun Ilo on haluamallani kohdalla, eli etutassut noin puolivälissä kontaktialuetta. Ilollehan on keinu lähdetty opettamaan niin, että se on itse saanut paukuttaa keinua alas, ja selvästi tietää hyvin, että se on sen tekemisestä kiinni, mitä tapahtuu. Tällä harjoituksella, että pidän keinusta kiinni, kunnes Ilo on haluamallani kohdalla, olen halunnut istuttaa semmoisen ajatuksen muudelin päähän, että Ilo saa keinun laskemaan vasta, kun se on tullut keinun päähän. Tätä tehtiin tänään ekaa kertaa apparilla: Terhi piti keinua ja minä ohjasin normaalisti viereltä. Ja vautsivau! Huomasi, että ollaan treenattu. Ilo ei jäänyt kertaakaan puolivälin paikkeille kökkimään, vaan tuli reippaasti oikeaan kohtaan. Lopuksi kokeiltiin kerran ilman, että Terhi kannatteli keinua, ja Ilo ehti hyvin päähän, ennen kuin keinu alkoi oikeastaan edes kiikata.

Välissä leikittiin ja juostiin lelulle Ilon kanssa kilpaa. Se leikkii minun kanssa jo aika hienosti, kun leikitään "muuten vaan". Palkaksi se ei oikein tuota leikkiä ottais.

Kepeillä tehtiin kuudella kepillä ihan muutama toisto kaukaa lähetyksiä. Suoraan lähetykset oli tottakai tosi helppoja. Sitten tein avo- ja umpikulmat 90 asteesta ja etäisyyttä oli ehkäpä 8-10 metriä. Ekalle avokulmalle ei meinannut löytää, vastakädellä näyttämällä löytyikin sitten heti. Sitten taas umpikulman puolelta etäisyyttä oli sen verran runsaasti, että meinasi tulla uskonpuute mennessä, kääntyi vilkaisemaan mua ja vaati näin uusintakäskytystä. Sitten löytyikin hienosti. Pessikin sai tehdä muutamat kepit, silloin muutama viikko sitten se teki tosi hienot ja nopeat 6 keppiä, nyt ei meinannut oikein muistua mieleen, että miltä puolelta pitikään aloittaa.

Mahtava oli käydä lämmittely- ja jäähdyttelylenkeillä, kun oli kunnon hankikanto frisbeegolf-kentillä. Viivi ja Ilo innostuivat vähän hippasillekin. :) Pessi ärjyi vähän tavan vuoksi, mutta äänensävystä kuuli, ettei ollut tosissaan vihanen, vaan olisi halunnut mukaan leikkiin. Ihan vielä ei pappa moista kuitenkaan tohtinut.

---

Pitää nyt vielä mainita, että käytiin 1h45min remmilenkkeilemässäkin vielä Heidin ja mittelspitz Joonan kanssa. Hirveä rapakeli, tuntui, ettei Pessistä irtoa lenkin jälkeen hiekka MILLÄÄN. Suihkuttelin ja huljutin, vaan silti sinne jäi. Sillä on mennyt tuo karva niin pehmeäksi ja pohjavillaa on turhan paljon, tosi ikävästi oikein imaisee hiekan iholle asti.

tiistai 17. maaliskuuta 2015

Treenit 9. & 16.3. OKK

Ei oo totta, jätinkö kirjoittamatta viime treeneistä?! Voi kökkö. No ei se mitään, pistetään samaan syssyyn, kun tämän päivän liitelyt oli ilman kouluttajaa.

9.3.



Jälleen ulkomuistista piirretty, eikä todellakaan vastaa välttämättä 1:1 todellisuutta.

Tehtiin ensin 1-9. Aloitin tekemällä pakkovalssin kakkoshypyn vasemman siivekkeen taakse. Päädyin kokeilemaan myös oikean siivekkeen ympäri niistopersjättöä, mutta arvatenkin tuo pakkovalssi toimi paremmin. Nuo pakkovalssitkin ovat kyllä olleet tosi nihkeitä väliin, mutta tuolla kertaa tuntui, että nyt mennään eikä meinata; Ilo tuli hyvää kyytiä kiertoon ja pääsin kohtuullisen nopeasti jatkamaan ite eteenpäin (nihkeilyn aikana siis saattoi jättää suorituksen kesken, jos en pidellyt sitä tassusta ponnistukseen asti), jopa niin kovaa, että ekalla kerralla yllätin itseni persjättämällä 3-putken jälkeen ja sitten olinkin jatkoa ajatellen ihan hukassa. :D Toisella yrityksellä sentään suunnitelman mukaan poispäinkäännöllä koiran linja A:lle. Useamman kerran hyvä kuin huono linja, huonot johtuivat selvästi surullisesta ajoituksesta. Välistävedot aika nahkeat, harjoituksen puutetta... Takaisinpäin tullessa 8-hypylle ihan "agilityn tuntua", hyvä rytmitys itellä pari kertaa, ja esteen merkkaaminen riitti siihen, että koira myös suoritti, eikä yrittänyt jättää hyppäämättä. Toinen pätkä aloitettiin 9-hypyltä, tosin otettiin putkesta vauhtia. A:n jälkeen puolenvaihto persjätöllä, tässä tuli kyllä jätettyä koira vähän oman onnensa nojaan (en muista oliko tuo seuraava hyppy noin selvästi tuossa) sekä kontaktille että seuraavalle hypylle, kun oli todellisuudessa ihan pirun kiire nurkan numero 13 takaakierrolle. Sieltä baanatus keinulle ja keinun jälkeen poispäinkäännöllä hypyn kautta kepeille. Superiso rapsutus Ilolle huippuhienoista kepeistä. :)

Oli hyvät treenit, ja jälleen hyvä tekemisen meininki. Tälleen kun jatketaan, niin oon tyytyväinen.

16.3.

Itsenäiset treenit. Tehtiin Ilpon kanssa yksittäisiä esteitä - keppejä, rengasta ja puomia, kaikki etupalkalla. Kepeillä avokulman kanssa haparointia, mutta lähti sekin sitten sujumaan. Puomilla oli myös putki-puomi-erotteluelementtiä mukana, mut se oli helppo, kun palkka oli puomin päässä. Pari TOSI hienoa itsenäistä ja vauhdikasta puomia hienolla stopilla! Ylpee! Renkaalla Ilolla oli hyvä meininki, kun tiesi mitä pitää tehä ja sai vaan painella palkalle. Leikittiin kovasti minun hihalla ja Ilolla tuntui olevan hauskaa.

Välissä aina Pessikin pääsi tekemään. Pessi treenaili keinua (vau, Pessin keinuiksi meni hyvin! On sekin kyllä mainio pikku piski), keppejä ja pari kertaa otettiin puomikin. On se vaan niin hassu tyyppi. :) Sillä on selvästi hyvä motivaatio, kun Ilo treenaa ja Pessi joutuu katsomaan. Ja A on edelleen paras este.

---

Pessin rokotukset muuten menevät vanhaksi, pitää ne uusia, ja ajattelin samaan yhteyteen jotain senioritarkastuksen tynkää. Onko kukaan käyttänyt koiraansa moisella? Mitä sisältyi ja mitä maksoi?

maanantai 2. maaliskuuta 2015

Treenit 2.3. OKK

Tänään oli OKK:n treenit tavalliseen tapaan. Mulla on aina ennen omia treenejä ryhmän vetäminen, jolloinka melkein puolet omista treeneistä menee koiran lämmittämiseen, enkä näe kaikkien ryhmäläisten suorituksia. Meidän kouluttaja Tiina Sauvola ei päässyt, tuuraamassa oli Hanna Partanen. :) Ideana oli, että radalla virheen tapahtuessa piti palata takaisin lähtöruutuun. Kaikki viisi päästiin jo ekalla kierroksella lopulta maaliin, hiphei! Ensin oli 5 min aikaa, lopuksi 3. Tässä summittainen ratapiirros, ei varmastikaan vastaa 1:1 todellisuutta.



Pakko sanoa, että oli ihan tosi hyvät treenit. Alkuun 3-4 olisin ottanut viskillä, mutta ei jääty jankkaamaan kun Ilo itsepintaisesti tuijotti puomia ja pyrki sinne mun sijoittumista lainkaan noteeraamatta. Tehtiin viime ke omatoimitreeneissä itsenäistä puomia, liekö sieltä jäänyt päälle. Tulin sitten kakkosen taakse aloittamaan vastakädellä, ja saatiin kyllä silleenkin pari kertaa ihan hyvä tiukka käännös kolmoselle, mutta tiedän, että viskillä se olisi toiminut niiin paljon paremmin.

Keppikulma oli haastava, mutta Ilo haki joka kerta oikein. Ohjasin keppien oikealta puolella ja käännökseen tiukasti puolivalssi. Kahdella kerralla ainakin empi ennen hyppyä, huomaa, ettei tällaisia juttuja ole tehty ihan oikeasti Aikoihin. Hyppyjen kanssa hirveä suoritusluvan kysely, näin oli viime kisoissakin, kun itellä ei vaan osu ajoitukset ym. nappiin, kun ei ole treenattu. Yhden kerran kuitenkin sujui mielestäni todella hyvin. Keppien päässä persjättö. Kepit taisivat tulla suurimman osan ajasta melko hitaasti, mutta yhden kerran muistan, että tuli vauhdilla eikä tarvinnut persjätön jälkeen odotella koiraa.

12-putken jälkeen tulin keppien vasemmalle puolelle heittämään koiran kepeistä ohi 13-hypylle ja sokkoleikkasin tuohonkin väliin ennen rengasta. Ilo tuli niin hissuksiin, että kiirettä ei tainnut tulla. Ajautui itekseen hyvin 15-hypyn taakse, sen jälkeen kokeilin kummatkin valssin ja persjätön. Persjättö selvästi paremman tuntuinen, mutta jalat lähtee silti vaistomaisesti valssiin noissa tilanteissa. Leikkauksen sai hyvin valmiiksikin ainakin yhdellä kertaa niin, että sai hyvän linjan keinulle ilman turhia kiemurteluja. Keinulta lähetys hypylle ja kaukana esteestä vastakäännös tuntui parhaalta, kuntokin oli jo niin lopussa kun viimein päästiin tänne, etten olis varmasti saanut ajoitusta nappiin jos oisin saatellu hypylle.

Erityisesti kolmoshypyn käännöksellä ja kuutoshypyllä pari kertaa oli itellä jo ihan kunnon tekemisen meininki, toistoja tuli tosi paljon ja välillä piti hinkata, mutta Ilolla pysyi hyvin puhti päällä. Hyvä tsemppi. Minusta säännöllisesti kaks kertaa viikossa treenaaminen on vaikuttanut Iloon positiivisesti. Tällä kertaa palkkasin kaiken namilla, mutta on pääsääntöisesti ainakin jonkin aikaa leikkinyt mun kanssa nyt treeneissäkin hyvin. Revittiin me hihaa kuitenkin. :)




Sen verran piti vielä siviilielämän puolelle mennä, että ajattelin kertoa vähän meidän muuttuneesta elosta. Mehän ollaan siis koirien kanssa nykyään ihan kolmistaan. Vuosi sitten erottiin Tuomon kanssa ja toukokuusta asti ollaan eletty taas kerrostaloelämää piskien kanssa. Tosi paljon jännitti, miten sopeutuvat, mutta mun tietääkseni eivät täällä päivisin ole haukkuneet. Ilo on maailman helpoin kotona, kunhan se on hyvin liikutettu ja aktivoitu. Pessi vaatii ihan hirveästi huomiota, mutta semmoinenhan se on ollut aina. Tuomo on paljon koirien elämässä onneksi vielä mukana. :)

maanantai 23. helmikuuta 2015

Elossa taas

Heipodei, ajattelin ilmoittaa, että yritän päivitellä blogia jatkossa vähän useammin kuin kerran vuoteen.

Meillä on Ilpon kanssa nollat kasassa SM-karkeloihin tätä nykyä, ja vuosi sitten maaliskuussa saatiin yksi agiserti. Siinä isoimmat saavutukset. :) Palkintopallilla ollaan käyty kerran tuon sertin jälkeen, vaikka nollia onkin tullut... Eli vauhdissa on meillä puutteita tällä hetkellä. Iso syy syksyn ja alkutalven osalta on varmasti ollut se, että koira on ollut minun tajuamatta kipeä selästään ja takareisistään, lihakset ihan jumissa. Mitään luustovikaa ei paikannettu ainakaan fyssarin käsittelyssä, ja nyt on koira hierottu 4 kertaa viimeisen kuuden viikon aikana. Meidän fyssarina toimii FysiOtuksen Saara, joka on hyvin saanut Iloa vertymään. Jumit on kuitenkin selvästi olleet jo pidemmän aikaa, kun tiukassa olevia triggeripisteitä löytyy vieläkin. Yritetään niitä pehmitellä nyt myös laserin avulla. Lisäksi minä oon venytellyt Iloa vähintään muutaman kerran viikossa.
Kisoihin mennään seuraavan kerran sitten ulkokaudella, otetaan nyt treenin kannalta seuraavat pari kuukautta. Me käydään edelleen OKK:lla ohjatuissa treeneissä ja kerran viikkoon pyrin käymään omatoimitreenaamassa. Pitäisi myös ryhdistäytyä ja ostella tuonne Activelle irtotunteja, kun niitä Facebookissa kaupataan. Oma ohjaustatsi on ihan hukassa, kun oikeastaan koko talvi on tehty vain irtoamis- ja vauhtirallitreenejä, kun ajateltiin, että Ilolta on vaan into kateissa. Nyt oon sitten ite ihan hukassa radalla eikä pelata kovin hyvin ohjauksissa yhteen. Nyt on mennyt pari kolme viime viikkoa jo treeneissä "oman koiran" kanssa, kun huomaa, ettei enää satu aksaaminen nuudelin niin kovasti. Ja leikittykin on yhdessä pitkästä aikaa.

Pessi saavutti seniori-iän ja täytti 8 vuotta muutama viikko takaperin. Kovasti se kasvattaa valkoista karvaa joka paikkaan. Se on kuitenkin pysynyt nyt ihan ok-hoikassa kunnossa, eikä siitä minusta harmaantumista lukuunottamatta huomaa, että se olisi tulossa vanhaksi.