Yksinhuutoa

Viime yö sujui jo paljon edellistä rauhallisemmin, ja itseasiassa noustiin ylös vasta puoli kymmenen. Aamupisujen jälkeen käytiin vähän pidemmällä tallustelulla metsässä, Tuomolla oli Pessi remmissä kun oltiin tien puolella niin minä pystyin keskittymään Iloon ja sen ruokkimiseen. Kokeiltiin myös vähän hihnassa kävelyä kun jouduttiin autotien viertä kävelemään pikkupätkä, ihan vaan kaiken varalta. Se sujui oikein hyvin, ensin vähän ällötti moinen kapistus ja sitä piti vähän pureskella, mutta aika nopeasti Ilo tajusi jutun juonen, eli että mammasta tulee aika tylsä tapaus jos hihnaan käy hampain kiinni.

Koirat ovat tänään leikkineet aika kovasti, kuvasin muutaman videonkin sisäpainista, tässä yksi:



Tänään myös otettiin eka yksinoloharjoittelu, mutta selvästi askel oli vähän liian suuri. Laitoin tenavan keittiöön kompostiverkkojen taakse ja menin itse sohvalle istumaan. Ilmeisesti olisi pitänyt pysyä hieman lähempänä, koskapa siitä alkoikin sitten semmoinen itkuhuutokonsertti, että Pessilläkin meni pasmat ihan sekaisin ja oli tosi vaikea saada se pysymään hiljaa (mikä ei siis normaalisti ole ongelma). Ensin ajattelin, että kyllä se siitä kohta hiljenee, mutta kun se ekan kerran sai verkon revittyä paikoiltaan ja pakeni vankilasta, päätin että otetaan uusi yritys niin, että minä menen lattialle verkon ulkopuolelle istumaan. Siitä sitten kun pikkulikka suostui hiljenemään niin päästin pois. Tän ensimmäisen surkeasti poskelleen menneen yrityksen jälkeen tehtiin niin, että laitoin unisen pennun keittiöön ja istuin tuolille, joka piti verkkoa paikallaan. Ekalla kerralla ei ehtinyt edes aloittaa vikinää, koska se oli siellä ehkä kymmenen sekuntia... Seuraavilla kerroilla vähän meinasi volina alkaa, mutta tuli kuitenkin pian istuskelemaan siihen mun lähelle ja tapitti päin. Ollaan edelleen ihan sekuntitasolla tässä yksinolon opettelussa, mutta tämä ja huominen onkin sitten oikeaa tehotreeniä. Maanantaina koirat jäävät kahdestaan pariksi tunniksi, ja mieluummin haluaisin, että kumpainenkin on täällä jotakuinkin rauhassa ja hiljaa.

No joo, pissoja on yksi lurahtanut tänään lattialle, toinen meinasi tulla mutta Tuomo oli valoakin nopeampi napatessaan Ilon syliin ja kiidättäessään sen pihalle. Tai taisi siitä pikkuliraus tullakin mutta loput tuli sitten ulos.

Tämmöisiä iltapäiväkuulumisia täältä, me aletaan kai nyt naksutella vähän ehkä istumisjuttuja tyttelin kanssa. Toistaiseksi tuo on edelleen ollut melko rauhallinen pentu, eilen oli aika kova iltavilli yhdellä ulkoilukerralla. Sisällä ei ole vielä Ilo alkanut vetää mitään ralleja, hyvä niin. Katotaan miten tilanteet kehittyy. :)