Mudileirillä käytiin pyörähtämässä tuossa tovi sitten. Leiri järjestettiin Forssan vieressä Mustialassa, lajivaihtoehtoina oli agility, haku ja jälki, ja aika selviö lienee, että agilityn puolelle lipsahdettiin. Marjo Hytönen (kennel Vimmatun) oli kouluttajana, ja sekä lauantaina että sunnuntaina kentällä vietettiin kepiät 8 tuntia yhteensä agiliidellen. Perjantainakin käytettiin reilu kolme tuntia teorian parissa.
Mulla ei ole oikein mitään matskua sieltä leiriltä, niin en viitsi sen enempää radoista kirjoittaa. Summataan sen verran, että monessa asiassa kartturi otti taas isoja harppauksia eteenpäin. Ja Ilon kepit on todella kehittyneet, siis lähinnä sisäänmenot.
Lisäksi käytiin kisaamassa ekat kakkosten kisat KEMKOn järkkääminä Kemissä. Ekalta radalta napattiin vitonen LENTOKEINUSTA?!?! Ilo!! Eipä ole sen tapaista hölmöilyä tuollainen. Muutoin virheetön rata, etenemä 4,04 m/s. Huolimatta tuosta pitkäksi venähtäneestä keppien korjauksesta etenemä oli 4,04 m/s. Toinen rata pyöräytettiin hyllyksi kun ensin otettiin kepeiltä vitonen (jätti viimeisen välin mulle vähän epämääräiseksi jääneestä syystä tekemättä) ja sen jälkeen ei ollut kummallakaan enää oikein paketti kasassa. Harmi koska tämä rata lähti tosi vauhdikkaasti liikkeelle. Kolmannesta startista sitten voittonolla etenemällä 4,12 m/s.
Tässä koostevideo radoista.
LUVA siis saatiin, ja hyvillä mielin odottamaan elokuun kisoja...
... paitsi sitten viime tiistaina alkoi illalla melko yllättäen kipeytyä vatsa tosi pahasti, ja kun se ei aamuun mennessä ollut parantunut, niin tk:n kautta lääkärin lähetteellä OYSiin yhteispäivystykseen, siellä 8 tuntia odotusta ja sitten osastolle yöksi. Aamulla leikkaussaliin vahvalla appendisiittiepäilyllä, joksi se sitten osoittautuikin. Ensin mulle sanottiin, että tehdään avoleikkauksella ja 3-4 viikkoa ponnistelukieltoa (=heihei kaikki elokuun kisat), mutta lopulta tulehtunut umpilisäke saatiin ulos tähystyksessä ja toipumisaika puolittui. Eli pääsen ainakin OKK:n kisoihin kolmen viikon päästä ja ehkä KAS:n kisoihin kahden viikon päästä.
Tuolloin tiistaina tehtiin muuten treeneissä MM-karsintojen finaalirataa, joka paljasti muutaman mun ison virheen ja yhden ison Ilolle opetettavan asian. Eli kontaktien vahvistamista mun sijainnista huolimatta tehdään nyt varmaan sitten kun minä oon kykeneväinen hilaamaan pyllyni sohvalta/sängystä taas liikkeelle. Tällä hetkellä vielä liikkuminen on sen verran kivuliasta, että ei taida ihan heti onnistua. Harmillisesti taitaa yhdet pikajuoksutreenitkin mennä nyt sivusuun. :(
Ilo kävi näyttelyissä kotikentällä viikonloppuna. Joka toinen vuosi näyttely on kaksipäiväinen, osa roduista lauantaina ja osa sunnuntaina, ja joka toinen vuosi kumpanakin päivänä on oma kaikkien rotujen näyttely. Tänä vuonna järjestettiin kaksi näyttelyä, lauantaina omansa ja sunnuntaina omansa. Ilmoitin Ilon kummallekin päivälle kaverini kannustuksesta, hän lupasi myös esittää Ilon, koska minun kanssani kehäkäyttäytyminen on ollut niin onnetonta.
Lauantaina tuomarina oli Cristian Stefanescu Romaniasta, hän olikin aikamoisen vauhdikas herra. Meitä ennen oli 29 sakemannia, 26 normaalia ja 3 pitkäkarvaista, ja hän ehti tahkota nuo läpi tunnissa. Aikamoinen kontrasti sunnuntaiseen tiibetinspanieleiden (ja tiibetinmastiffien, joiden takia kehää tuli seurattua, olivat tipsujen jälkeen) tuomariin, joka käytti 10 minuuttia kolmen avoluokan nartun arvosteluun.
Joka tapauksessa, tässä Ilon arvostelu: "Beautiful bitch in excellent condition. Good proportions, good angulations, excellent coat."
Eli ei todellakaan ollut mikään runosielu tämä tuomari. :D Ilmeisesti Ilo oli kuitenkin Stefanescun mieleen, sillä neljästä mukana olleesta mudista (kaikki narttuja, kaikki eri luokissa, juniori, nuori (Ilo), avo ja valio) Ilosta tehtiin ROP ja sai sitten toisen sertinsä ja ensimmäisen cacibin.
Tuossa yllä videolla Ilon yksilöarvostelu. Nopsasti meni. :)
Ja tässä kaikki ihanat neitokaiset kimpassa.
Sunnuntaina Tuomarina oli Hannele Jokisilta, jolta Ilolla onkin se ensimmäinen serti. Tässä arvostelu: Erinomainen tyyppi ja koko. Turhan pyöreä kallo. Hyväasentoiset korvat, jotka voisivat olla pienemmät. Hyvät kulmaukset. Oikea rungonpituus. Ei aivan parhaassa karvassa tänään. Liikkuu hyvin oikealla askelpituudella."
Niin se mielipide muuttuu tuomarista toiseen, lauantaina oli erinomainen turkki ja sunnuntaina ei sitten ollut enää parhaassa karvassa. :) Hih. Minä olen ehkä enemmän tämän sunnuntaisen tuomarin kanssa samaa mieltä, vähän on vielä kesken. Parin viikon päästähän on UPK:n erkkari, minne Ilo on myös menossa näytille, katsoo sitten mikä on ns. päivän kunto. No, joka tapauksessa, sunnuntaina Ilo oli pn2, vara-sert ja vara-cacib. Kaverini Tiinan Luru (Mustapippurin Uutisvuoto muistini mukaan) sitten nappasi viimeisen sertinsä ja valioitui, eli just hyvä juttu!
Semmoista! Lauantaina Verna ja Ilo kävivät ryhmäkehässäkin, mutta ei lainkaan yllättäen tullut sijoitusta. Ilokin oli niin väsynyt, että hyvä kun ei pystyyn nukahtanut. Kiitos Verna vielä kun esitit Ilon. Se meni siis nyt paljon reippaammin kuin minun kanssani, videolta varmaan näkyy, ettei seisominenkaan ahdistanut ollenkaan. :)
Maanantaina oli myöhäisillan mörköryhmän treenivuoro. Kouluttaja oli vaan valitettavasti sängyn pohjalla, niin pidettiin Marian kanssa mörkötreenit ihan keskenään. Ehdittiin treenata ainoastaan meillä Tornion kisoissa pieleen mennyttä valssisykerö+kepit -kuviota parilla eri vaihtoehdolla sekä hyvin hankalaksi osoittautunutta äärimmäisen pimeää putkikulmaa. Ei saatu sitä toimimaan ei millään... Mutta tuo eka juttu saatiin onnistumaan sekä kahdella valssilla että valssi-takaaleikka-yhdistelmällä. Muuta ei ehditty, koska lääryämiseen meni suurin osa ajasta. :D Täältä ei ole mitään todistusaineistoa.
Tiistaina oli vuorossa ensin treenit OKK:lla. Rakennettiin yhden toisen ryhmäläisen kanssa rataa kun kouluttaja soitti, että auto on jättänyt välille. Treenattiin sitten keskenään, meitä olikin vain kolme paikalla. Rata oli aika haastava meille, tässä ratapiirros:
Etukäteen jännitin noita putkien ulostuloilta kääntymisiä, mutta ehdinkin niihin tosi kivasti. Samoin keppikulma yllättäen oli meikästä aika haastava, vähän eri kuin noilla ykkösten radoilla. Yllättäen saatiin sekin toimimaan. Tehtiin pari kertaa silleen, että keppien päässä oli yllärinä targetilla ruokapalkka. Kuutoshypylle arvoin vähän parasta suoritustapaa, mutta päädyin sitten johonkin takaaleikan/heiton välimuotoon ja se lähti toimimaan tosi hyvin. Rengastakaan ei tultu kertaakaan väärästä välistä jihuuu!
Tehtiin vielä lopuksi koko rata ilman keppien päässä targettia, ja otettiin videolle. Harmi että mokasin ihan täydellisesti 15-hypyllä, siinä ja siinä oisko tullu vitonen.
Siinäpä on!
Aksatreenien jälkeen Ilo pääsi lepuuttamaan Pessin kanssa autoon, kun kurvattiin täysiä Otto-automaatin kautta Hinttaan urheilukentälle. Minä oon OKK:laisille yrittänyt järkätä juoksutekniikkatreenejä nyt kesän alusta asti ja viimein oli aika ensimmäisten treenien. Valmentaja löytyi Oulun Pyrinnöstä yleisurheilupuolelta, Heikki Aura on hän nimeltään ja hän on muutama vuosi sitten ilmeisesti maajoukkueellekin Virpiniemessä pitänyt pikajuoksutreeniä. Tarkoitus olisi kuusi treenikertaa pitää ja meitä on löytynyt vajaa kymmenen innokasta valmennettavaa kasaan.
Ensimmäisellä kerralla Heikki kertoi, millaista treeniä tullaan tekemään. Pääpaino on tietyssä perusharjoituksessa, jossa juostaan 50 metrin pätkä 10 metrin pätkiin jaettuna. Ensimmäinen pätkä juostaan suoraan eteenpäin, toinen pätkä toinen kylki edellä, kolmas pätkä takaperin, neljäs pätkä se toinen kylki edellä ja viimeinen 10 metriä täysiä kiihdyttäen. Ensin hölkkäiltiin kenttää ympäri lämmittelyksi ja sitten tehtiin vähän dynaamisia venyttelyjä. Sen jälkeen otettiin tuo 50 metrin harjoitus yks kymmenmetrinen kerrallaan. Sitten koko juttu. Ekalla kerralla innostuin vähän turhan kovasti takaperin juostessa ja paino ei ihan pysynyt siellä missä piti, joten kaaduin selälleni ja löin pääni sekä raavin ihan alaselän aika pahasti auki soraan. Pääkipu kuitenkin alkoi laantua aika nopeasti, joten pääsin kokeilemaan uudestaan. Tuossa tulee kyllä tosi hyvin noita käännöksiäkin mukaan, kun vauhdissa kääntää aina kymmenen metrin jälkeen.
Sitten teimmä vähän juoksijan voima- ja tekniikkaharjoitteita. Helkkarin vaikeaa muuten yrittää muistaa pitää nilkka koukussa kun telinevoimistelun puolella joka välissä nilkka pitää ojentaa.
Loppuun vielä jäähdyttelyt ja siinäpä hurahtikin melkein tunti ja kolme varttia. :) Kahden viikon päästä seuraava kerta.
Olen tosi iloinen ja ylpeä itsestäni, että aloin vain ennakkoluulottomasti järjestää tätä kurssia, etsiä valmentajaa ja osallistujia, jne. En ole tainnut ikinä organisoidaa mitään kavereiden pippaloita kummempaa aiemmin, ja nyt oli paljon vieraita ihmisiä mukana ja kaikkia muita Aikuisten Juttuja. Mulle ei ole tuntemattomien ihmisten kanssa toimiminen, etenkään ryhmässä, ollenkaan helppoa, joten tämä on voitto paitsi minulle agilityohjaajana, myös ihan aikuisena ihmisenä. Tosi hienoa huomata, että viimeistä viittä vuotta ei ole tehty turhaan töitä tällä saralla ihmisenä kehittymisen kanssa. Wau! Hyvä Inna, mulle peukut!
Sitä paitsi, tarvitsen tätä ihan oikeasti myös tuonne radalle. Katsokaapa vaikka tuota videota juuri noilta kepeiltä: aika paljon hienompi ja jouhevampi olisi ollut tuolla valssilla vienti kepeille, jos olisin kyennyt kiihdyttämään kunnolla sinne keppien alkuun ja tekemään valssin kontrolloidusti kovemmastakin vauhdista.
Huomenna ajellaankin minä ja piskellit pitkän pitkä matka Nummi-Pusulaan schipperkejen kesäpäiville. Toivottavasti viikonlopusta tulee mukava. :) Kovin nopeatempoiseksi käy tämä elo, ensi viikon viikonloppuna on luvassa Oulun KV-näyttelyt, sitä seuraavana Sumun leiri ja kuun lopussa vielä Kemissä ekat kisat KAKKOSLUOKASSA JEE. Elokuun ensimmäinen päivä minä aloitankin uudessa työpaikassa ja kesäloma loppuu. Mutta se on vain mukavaa. :)
Oon liian väsynyt kirjoittamaan mitään pitkää kisaraporttia. Tässä fiilikset:
Viimeinen nolla napsahti päivän toiselta ja viimeiseltä radalta, ja noustiin kakkosiin. Ekalla radalla kieltovitonen kepeiltä, varsin perinteinen virhe, muuten oikein kivaa menoa. Ilo on huikea, huikea! Nollarataa ei tietenkään ole videolla... Loppui kännykästä muistikortti. Tässä se A-rata siis:
Kun ilmoittauduin maaliskuun alussa Activelle kisoihin, ajattelin, että käydään kisaamassa koko kevään ajan 1-2 kertaa kuussa. Sitten kuitenkin tuli Ilon antibioottikuurit ja en halunnutkaan KAS:n kisoihin ynnä muuta, ja kisataukoa ehtikin kertyä kahden kokonaisen kuukauden verran. Nyt kuitenkin oli taas kisojen vuoro. Meidän oma seuramme Oulun Koirakerho järjesti kaksipäiväiset kisat, jolloin sekä lauantaina että sunnuntaina oli tarjolla kaksi starttia jokaiselle luokalle. Arvoin pitkään, jaksanko kisata kumpanakin päivänä ja jos kyllä, montako starttia otan yhteensä. Lauantaina oli kaksi agirataa, tuomarina Jarmo Jämsä, ja sunnuntaina agi- ja hyppyradat Eija Berglundin tuomariomana. Päädyin sitten ilmoittamana kaikille neljälle radalle, ja näin jälkeenpäin ajatellen ei ollut mitenkään kaduttava päätös.
Laitan kuvitukseksi still-kuvia kisavideoista, laatu on tosi onneton, mutta muuta ei ole tarjolla. Videot pistän loppuun. :)
Minuahan jännitti aivan älyttömästi ennen niitä Activen kisoja, joten pelkäsin vähän tulevaa ramppikuumeilua. Tällä kertaa olotila oli kuitenkin paljon siedettävämpi. Edellisenä iltana ja heti herättyäni panikoin vähän, mutta kisapaikalle 8.30 saapuessani olo oli jo aika hyvä. Olin etukäteen lähtölistasta katsonut, että startataan kumpanakin päivänä Ilon kanssa medeissä ekana, se nyt ehkä vähän jännitti. Onneksi kuitenkin minit ja medit menivät ihan peräkkäin. Lähdin ilmoittautumisen jälkeen lämmittelemään Iloa ja varmistelin, että tuleehan äitini paikalle. Oli aikonut tulla viettämään vähän pre-äitienpäivää. Olin vähän laskenut sen varaan, että äitini kuvaisi radat, mutta kun rataantutustumisen jälkeen äiti ilmoitti olevansa eksynyt, jouduin etsimään toisen kuvaajan. Onneksi löytyi etäisesti KC:sta tuttu tyttö kuvaamaan, hän oli itse shelttinsä kanssa mineissä ja ehti just sopivasti kuvaamaan meidät.
Ennen rataantutustumista katselin radan rakennusta ja mietin, että melko helpolta näyttää, keppikulma näytti kentän laidalta hieman hankalalta. Tuomari vaikutti puhuttelussaan melko tiukalta, kuitenkin samalla paradoksaalisesti leppoisalta. :D Rata oli juuri niin suoraviivainen miltä näyttikin. Valitsin melko moneen kohtaan persjätön, koska se on meillä aika hyvä, etenkin kontaktien jälkeen toimii. Edellisen kerran kun oltiin epiksissä, meillä tuli uusintaradalta hylky kun Ilo karkasi A:lle melko samanlaisessa kuviossa, mikä nytkin oli kentällä. Ikään kuin Y:n haaroilla oli A ja keinu, ja A mieleisempänä vetää Iloa aika paljon puoleensa. Tämän ja kaikki muutkin mahdolliset ansanpaikat mietin tutustumisessa tosi tarkkaan, painoin mieleeni missä kohdassa sanon Ilon nimen ja jarrutan, ja missä vaiheessa vasta päästän menemään. Radalla oli myös yksi mutkaputki keppien jälkeen, jossa väärä pää olisi saattanut olla melko houkutteleva.
Rataantutustumisen jälkeen lähdin heti vaihtamaan kumpparit lenkkareihin, pukemaan treeni- ja numeroliivejä sekä kiskomaan päälyhousuja pois. Halusin ottaa ennen vuoroamme lämmittelyesteenä olevia keppejä ennen meidän vuoroamme. Minejäkin oli kai vain viitisentoista. Oli varmasti aivan oikea päätös tehdä kepit pari kertaa, koska ekalla toistolla jätti viimeisen välin tekemättä, mutta sen jälkeen meni nappiin. Radalla ehkä eniten mua jännitti juuri kepit ja niitä edeltävä kökkövalssi, jolla halusin ottaa Ilon tosissaan haltuun, ettei vaan syöksy kepeistä ohi. Kävin radan pari kertaa mielessä läpi, mutta se oli oikeasti niin suoraviivainen ja iisi, että ei siinä vaiheessa enää tuntunut liiemmin painetta ja keskityin lähinnä niihin pariin kohtaan, jossa piti ottaa Ilo tiukasti ohi jostakin houkutuksesta.
Mentiin lähtöalueelle kun viimeinen mini tuli maaliin ja odottelin, että rimat nostetaan. Sitten siirryin nopsakasti asemiin, sillä tuomari oli sanonut, ettei aio jäädä odottelemaan. Jätin Ilon istumaan ja lähdin pillin kuultuani käppäilemään lähtöpaikalleni renkaan taakse. En ihan luota, että Ilo menisi rengasta aina ja joka kerta... Ilo varasti lähdössä, mutta en vaan voinut palata ottamaan hylkyä. Sitä paitsi olin jo oikeassa paikassa ja varmaan kädelläni nytkäytin lähtöluvan, ei näy videolla joten en tiedä varmaksi. No, joka tapauksessa, lähdettiin liikenteeseen vauhdikkaasti. Videolta näkyy, että Ilo luuli ensin puomia keinuksia ja teki ihan kymmenesosasekunnin stopin ylösmenolla kun odotti, että lähtee kiikkaamaan. Kepit olivatkin sitten heti vitosesteenä puomin ja putken jälkeen. Ehdin ihan OK valssiin, en suinkaan täydellisesti, mutta juuri niin, että tavoite Ilon huomion herättämisestä kyllä täyttyi. Onnekseni sujahti kepeille oikein sisään ja jännitin kyllä koko matkan, meneekö loppuun asti. Ja menihän se! Sitten nopeasti äänellä ja kropalla haltuun ja oikeaan päähän putkea, jonka jälkeen tuli sitten se keinu vai A -kohta, ja sielläkin Ilo tuli heti minun kanssa oikein. Sokkoleikkasin keinun edessä ja vapautin nopeasti. Ilo hakee hyppyjä ja putkia melko hyvin, ja tämä kaarre sujui tosi hyvin ja ehdin leikkaukseen tosi hyvin. Koira A:lle ja sieltä putkeen ja linjan suoristus hypylle, mistä taas heti tyrkkäys putkeen. Tämän putken jälkeen ehti sekunnin murto-osan pelottaa, että I tulee seuraavasta hypystä ohi, mutta ei - korjasi tosi hyvin ja kun Ilo ponnisti vikalle hypylle aloin jo taputtaa ja hihkua: me saatiin nolla ja LUVA!!!
Huhhuh äkkiä Ilolle palkkaa naamariin (HauHaun koiranmakkaraa, joka on meillä kotona ristitty maksamakkaraksi sangen herkullisen tuoksunsa vuoksi) ja takkia takaisin päälle. Olin niin onnellinen! Ihana Ilo! Hyvä me! Minulle tässä oli jo kaikki mitä tultiin viikonlopun starteista hakemaan, kuitenkin vasta toiset kisat meille, enkä minä ole tosiaan Pessinkään kanssa ikinä virallisissa kisannut.
No, meidän äitihän tuli paikalle ehkä 20 sekuntia sen jälkeen kun tultiin maaliin. Eli ei ehtinyt näkemään... :D Katsottiin sitten rata videolta. Pörrättiin hetki ja sitten kävin viemässä Ilon autoon. Äiti lupasi jäädä seuraavan radan katsomaan kuitenkin. Käytiin maman kanssa aamukahvilla odotellessa.
Tuota pikaa maxitkin olivat skabailunsa skabailleet ja uutta rataa alettiin rakentaa. Rataantutustumista ennen taas vilkuilin rakentamista, ja taas oli aika iisin näköinen. Vaikeampi kepeille vieminen tässä, mutta muutoin ihan ok.
Päätin ottaa renkaan suhteen taas varman päälle, kun oli mahdollisuus Ilo jättää puomille odottamaan. Suoraviivainen juttu, mietin käännökset meille sopiviksi ja jäin odottelemaan.
Meidän vuoro tuli taas höhöö minien jälkeen. Jännitys oli to-del-la hyvin aisoissa. Olin tosi ylpeä itsestäni! Mulla olisi tosi paljon pohdittavaa ja kirjoitettavaa liittyen itseeni ja kilpailuihin ja kilpailuhenkisyyteen, mutta se taitaa vähän mennä ohi tämän blogin scopen. Ehkä toisella kertaa. Kuitenkin, lähdettiin sitten liikkeelle ja jotenkin häröilin ja päätin kutsua Ilon liikkeelle puoliksi vauhdista, ilmeisesti jonka seurauksena ponnisti tosi tosi kaukaa ja laskeutui melkein riman päälle. Katsokaa oheiset kaksi kuvaa. Rima kolahti, mutta ehdin nähdä ettei tippunut. A suoritettiin kahdesti, ja takaisin päin tullessa linja oli hieman pielessä, joten jouduin karjaisemaan uudestaan käskyn. Osui kuitenkin sitten oikein! Kepeille vienti sujui hyvin, pujotteli loppuun asti ja sen jälkeinen persjättökin sujui kuin rasvattua. Ja sitten olikin enää loppusuora jäljellä juhuuu me tehtiin taas nolla!!! Ja toinen luva napsahti myös tilille!! Aivan huikeaa! Olin ja olen niin onnellinen!! Wuhuu hyvä me!! Oli huikea päivä ja oli - noloa joojoo - tosi ihana kun Facebookissa niin moni onnetteli ja samoin kisapaikalla sain monelta kuulla, että oli hienot radat. Eka kisa voitettiin ja toisessa tultiin toisiksi.
Noniin nyt olen jaaritellut niin paljon noista kahdesta startista, että pikakelataanpa keskiviikko. Luonnollisesti aika monelta tuli "huomenna kakkosiin" -kommenttia, kun oli kerran eri tuomari, mutta yritin olla ottamatta paineita. Ehkä kuitenkin otin. Joka tapauksessa, tehtiin kaksi vitosta eikä näin ollen sertiä tippunut, mutta eipä haittaa. Kumpikin vitska tuli kepeiltä, tsek teh videos. Ja toiseksi tultiin kummallakin radalla. Niidenkin videot alla.
Ilon pylli alkoikin sitten vuotaa verta heti kun päästiin kotiin, eli juoksu on tullut kylään. Ekasta juoksusta taitaa olla 50 viikkoa aikaa, ja edellinen alkoi 10.11., eli siitä on 26 viikkoa aikaa. Aika tasan puolen vuoden välein näyttäisi siis tulevan näin kolmen juoksun kokemuksella. Saapa nähdä milloin sitten päästään kisoihin, Ilollahan on tosi huomaamaton ja lyhyt vuotoaika, tärppeihin kyllä Pessi reagoi mutta nekin ovat jo melko aikaisin. Parin viikon päästä olisi Kemissä kisat, pitää nyt kattoa.
Huhhuh, miten onkaan voinut kaksi kuukautta vierähtää siitä, kun olen viimeksi blogiin kirjoittanut.
Silloin Ilo oltiin kai juuri mitattu mediksi ja oltiin menossa ekoihin kisoihin. Niistäkään en ole raportoinut. Saatiin hylsy kummaltakin agiradalta, ekalla tuli kahdesta kiellosta kepeiltä ja kolmannesta keppejä seuranneelta hypyltä, ja toisella heti radan neljäntenä olleelta puomilta, kun Ilo valui kontaktilta ja peruutti itse takaisin. Hyppäriltä saatiin vitonen (kepeiltä) ja sijoituttiin sillä kolmansiksi.
Seuraavat kisat olisivat olleet OKK:lla heti kai kolmen viikon päästä tuosta, mutta jouduin ne perumaan Ilon antibioottikuurin takia. Tyypillä oli joku suolistobakteeri päässyt jylläämään ja oli yhden päivän aivan pois koko piski, nousi kahdesti omasta aloitteestaan koko PÄIVÄNÄ ja muuten vaan makasi täysin apaattisena. Seuraavana päivänä tilanne oli onneksi jo parantunut ja sitä seuraavana oli ihan kunnossa. Antibioottikuuri vain olisi loppunut juuri kisoja edeltävänä päivänä, joten piti sitten perua ilmoittautumiset. Sen jälkeen en ilmoittanut KAS:n kisoihin, kun en ollut varma maneesin pohjasta, onko hyvä. Kuitenkin samana viikonloppuna käytiin agility-ylituomarikurssilaisten harjoituskisoissa harjoituskoirakkona. Sieltäkään ei yhtään nollaa väkerretty, mutta muuten meni jo paremmin. Ensinnäkin pohja oli ihan outo Ilolle, samoin kuin koko paikka. Minäkin olin kyseisessä maneesissa käynyt vain rataantutustumisen ajan. Radalla oli myös pöytä, jota Ilo ei ole nähnytkään koskaan ennen. :D Silti se meni joka kerta nappiin.
Nyt olisi sitten ensi viikon lauantaina kisoja luvassa, nämä taas OKK:lla. Kisat ovat ulkokentällä, joten saapa nähdä mitä tulee. Onneksi meillä on nyt heti tulevana tiistaina ekat treenit OKK:n ryhmässä samaisella kentällä, joten ei ole ihan tuntematon paikka. Sitten ehkäpä koko kevään kohokohtana päästään Seppo Savikon koulutettavaksi toukokuun loppupuolella, ja tarkoitus olisi mahdollisesti Helsingissäkin käydä yksi tai kaksi starttia Purina Areenalla kisaamassa. Sitten olisi kisat Kemissä ja melko pian taas joko Oulussa tai mahdollisesti lähdetään kesälomareissulle Lappiin kohti Ivaloa, ja siellä Saariselällä olisi iltakisat.
Keppejä me ollaan tahkottu ihan tosissaan, koska niissä on eniten ongelmia. Kontaktit menevät 95 % täysin nappiin, mutta keppien kanssa on biiiiig trouble. Ilolla ei meinaa paketti pysyä kasassa lähestyessä enkä minä malta ohjata tarpeeksi vaikeammista tulokulmista. Eikä vauhtikaan ole mulle mieleistä luokkaa. Nyt olen alkanut antamaan Ilon iltaruuan keppien päästä, ja huomaan jo nyt, että draivi eteenpäin on kovempi. Virheitä sisäänmenossa tulee silti harmillisen paljon.
