Oli kyllä ehdottoman oikea ratkaisu jättää ilmoittautumatta tämän viikonlopun kisoihin. Ollaan kahdesti käyty kentällä niin, että minä kävelen ja otan ihan muutamia juoksuaskeleita, ja Ilo on ollut niiiiiiiiiiin villinä. Käy vähän väliä raivoamassa köntykselle.
Mutta keppitreenistä on selvästi ollut hyötyä. Lähti sinne ihan ominpäin viilettämään, vaikka mulla oli ohjaus ihan eri esteille. Se oli tosi-jees ekat kolme kertaa, sen jälkeen alkoi mennä hermo. Ja kymmenennellä kerralla jo ärsytti, kun ei oo korvia eikä silmiä millekään minun ohjauksille ja huudoille. :D Tuli nii monta kertaa vahingossa huudettua se pois kun oli ekaan väliin jo ehtinyt (tai siis siinä vaiheessa yhtäkkiä korvat loksahtivat auki, että emäntä ei ookaan mukana siellä ja taitaakin huudella jotain ihan muuta), että pitää kyllä pitää korjaustreenit ja palkata paljon keppejä.
Pessi on kuulkaas laihtunut! Se painoi yksi päivä jo 6,8 kg! Tällaista ihmettä ei ole tainnut kahteen vuoteen näkyäkään. Kertauksen vuoksi: ennen kastrointia 2,5-vuotiaana Pessi painoi 5,75 kg. Sitten sen paino alkoi siitä hitaasti nousta, kunnes Ranskassa ja sen jälkeen se lihoi yli 7-kiloiseksi. Pahimmillaan se on painanut 7,4 kg. Kesällä 2011 kun juoksin useammankymmentä kilometriä viikossa (Pessi mukana), se laihtui takaisin siedettäviin lukemiin, mutta lihoi mun juoksuinnon loputtua kuin seinään takaisin entisiin maksimipainoihinsa. Vähän ennen Ilon tuloa taloon Pessi joutui laihkarille, ja on sillä siitä asti ollut. Ja tätä ennen paino on alimmillaan käynyt 6,9 kilossa. Kunnes on taas noussut 7,3:een.
Ostin koirille sadetakit ja Pessin sadetakkikuvassa näkyy minusta hyvin, että se on sopusuhtaistunut jossain määrin:
Pahoittelut niin kovin huonolaatuisista kännykkäkuvista.
Olin ilmoittanut Ilon Unkarinpaimenkoirien erikoisnäyttelyyn, sillä se järjestettiin Oulussa. Valitettavasti vain en päässyt itse paikalle, koska jouduinkin sinne leikkaukseen. Onneksi Ilolle järjestyi esittäjä ja Tuomo kuskasi sen paikalle. Narttuja oli pentuluokassa kaksi ja kilpailuluokissa seitsemän. Ilo oli ainoa junnu. Tuomarina toimi Katalin Szabóné Iványi Unkarista.
Tässä arvostelu:
"Hyvänkokoinen. Vähän epävarma korvienkanto. Saisi olla pyöreämpi kallo. Voimakas otsapenger. Hyvä rintakehä. Hyvät raajojen kulmaukset."
Tuloksena EH. Sain nähdä videon arvostelusta ja olin tosi yllättynyt, että niin kauan kehässä tuuskattiin ja noin mitäänsanomaton arvostelu. Toivoisi, että erkkarissa saisi vähän kattavamman arvostelun, eikä vain kahta riviä lomakkeeseen. Tämä tuomari taisi tykätä vähän jykevämmästä mallista, koska sellaisia sitten sijoitti. :)
Nyt onneksi seuraavat näyttelyt ovat vasta marraskuun puolivälissä Jyväskylässä (jos jaksan Iloa edes sinne ilmoittaa, itse menen kuitenkin). Alkaa tulla jo ähky. :) Mulla loppuu saikku huomenna ja sitten on vielä perjantaihin ponnistelukieltoa, eli en voi treenata ennen ensi viikonloppua. Silloin ois ollut KAS:lla kisat, mutta jätän nyt väliin, kun en halua tietää millaisia lapasesta lähtemisiä ja möykkää nähtäisiin, jos yli kahden viikon treenitauolta yhtäkkiä poukattaisiin kisoihin. Siitä kuitenkin viikon päästä on oman seuran kisat, mennään sitten sinne.
Mudileirillä käytiin pyörähtämässä tuossa tovi sitten. Leiri järjestettiin Forssan vieressä Mustialassa, lajivaihtoehtoina oli agility, haku ja jälki, ja aika selviö lienee, että agilityn puolelle lipsahdettiin. Marjo Hytönen (kennel Vimmatun) oli kouluttajana, ja sekä lauantaina että sunnuntaina kentällä vietettiin kepiät 8 tuntia yhteensä agiliidellen. Perjantainakin käytettiin reilu kolme tuntia teorian parissa.
Mulla ei ole oikein mitään matskua sieltä leiriltä, niin en viitsi sen enempää radoista kirjoittaa. Summataan sen verran, että monessa asiassa kartturi otti taas isoja harppauksia eteenpäin. Ja Ilon kepit on todella kehittyneet, siis lähinnä sisäänmenot.
Lisäksi käytiin kisaamassa ekat kakkosten kisat KEMKOn järkkääminä Kemissä. Ekalta radalta napattiin vitonen LENTOKEINUSTA?!?! Ilo!! Eipä ole sen tapaista hölmöilyä tuollainen. Muutoin virheetön rata, etenemä 4,04 m/s. Huolimatta tuosta pitkäksi venähtäneestä keppien korjauksesta etenemä oli 4,04 m/s. Toinen rata pyöräytettiin hyllyksi kun ensin otettiin kepeiltä vitonen (jätti viimeisen välin mulle vähän epämääräiseksi jääneestä syystä tekemättä) ja sen jälkeen ei ollut kummallakaan enää oikein paketti kasassa. Harmi koska tämä rata lähti tosi vauhdikkaasti liikkeelle. Kolmannesta startista sitten voittonolla etenemällä 4,12 m/s.
Tässä koostevideo radoista.
LUVA siis saatiin, ja hyvillä mielin odottamaan elokuun kisoja...
... paitsi sitten viime tiistaina alkoi illalla melko yllättäen kipeytyä vatsa tosi pahasti, ja kun se ei aamuun mennessä ollut parantunut, niin tk:n kautta lääkärin lähetteellä OYSiin yhteispäivystykseen, siellä 8 tuntia odotusta ja sitten osastolle yöksi. Aamulla leikkaussaliin vahvalla appendisiittiepäilyllä, joksi se sitten osoittautuikin. Ensin mulle sanottiin, että tehdään avoleikkauksella ja 3-4 viikkoa ponnistelukieltoa (=heihei kaikki elokuun kisat), mutta lopulta tulehtunut umpilisäke saatiin ulos tähystyksessä ja toipumisaika puolittui. Eli pääsen ainakin OKK:n kisoihin kolmen viikon päästä ja ehkä KAS:n kisoihin kahden viikon päästä.
Tuolloin tiistaina tehtiin muuten treeneissä MM-karsintojen finaalirataa, joka paljasti muutaman mun ison virheen ja yhden ison Ilolle opetettavan asian. Eli kontaktien vahvistamista mun sijainnista huolimatta tehdään nyt varmaan sitten kun minä oon kykeneväinen hilaamaan pyllyni sohvalta/sängystä taas liikkeelle. Tällä hetkellä vielä liikkuminen on sen verran kivuliasta, että ei taida ihan heti onnistua. Harmillisesti taitaa yhdet pikajuoksutreenitkin mennä nyt sivusuun. :(
Ilo kävi näyttelyissä kotikentällä viikonloppuna. Joka toinen vuosi näyttely on kaksipäiväinen, osa roduista lauantaina ja osa sunnuntaina, ja joka toinen vuosi kumpanakin päivänä on oma kaikkien rotujen näyttely. Tänä vuonna järjestettiin kaksi näyttelyä, lauantaina omansa ja sunnuntaina omansa. Ilmoitin Ilon kummallekin päivälle kaverini kannustuksesta, hän lupasi myös esittää Ilon, koska minun kanssani kehäkäyttäytyminen on ollut niin onnetonta.
Lauantaina tuomarina oli Cristian Stefanescu Romaniasta, hän olikin aikamoisen vauhdikas herra. Meitä ennen oli 29 sakemannia, 26 normaalia ja 3 pitkäkarvaista, ja hän ehti tahkota nuo läpi tunnissa. Aikamoinen kontrasti sunnuntaiseen tiibetinspanieleiden (ja tiibetinmastiffien, joiden takia kehää tuli seurattua, olivat tipsujen jälkeen) tuomariin, joka käytti 10 minuuttia kolmen avoluokan nartun arvosteluun.
Joka tapauksessa, tässä Ilon arvostelu: "Beautiful bitch in excellent condition. Good proportions, good angulations, excellent coat."
Eli ei todellakaan ollut mikään runosielu tämä tuomari. :D Ilmeisesti Ilo oli kuitenkin Stefanescun mieleen, sillä neljästä mukana olleesta mudista (kaikki narttuja, kaikki eri luokissa, juniori, nuori (Ilo), avo ja valio) Ilosta tehtiin ROP ja sai sitten toisen sertinsä ja ensimmäisen cacibin.
Tuossa yllä videolla Ilon yksilöarvostelu. Nopsasti meni. :)
Ja tässä kaikki ihanat neitokaiset kimpassa.
Sunnuntaina Tuomarina oli Hannele Jokisilta, jolta Ilolla onkin se ensimmäinen serti. Tässä arvostelu: Erinomainen tyyppi ja koko. Turhan pyöreä kallo. Hyväasentoiset korvat, jotka voisivat olla pienemmät. Hyvät kulmaukset. Oikea rungonpituus. Ei aivan parhaassa karvassa tänään. Liikkuu hyvin oikealla askelpituudella."
Niin se mielipide muuttuu tuomarista toiseen, lauantaina oli erinomainen turkki ja sunnuntaina ei sitten ollut enää parhaassa karvassa. :) Hih. Minä olen ehkä enemmän tämän sunnuntaisen tuomarin kanssa samaa mieltä, vähän on vielä kesken. Parin viikon päästähän on UPK:n erkkari, minne Ilo on myös menossa näytille, katsoo sitten mikä on ns. päivän kunto. No, joka tapauksessa, sunnuntaina Ilo oli pn2, vara-sert ja vara-cacib. Kaverini Tiinan Luru (Mustapippurin Uutisvuoto muistini mukaan) sitten nappasi viimeisen sertinsä ja valioitui, eli just hyvä juttu!
Semmoista! Lauantaina Verna ja Ilo kävivät ryhmäkehässäkin, mutta ei lainkaan yllättäen tullut sijoitusta. Ilokin oli niin väsynyt, että hyvä kun ei pystyyn nukahtanut. Kiitos Verna vielä kun esitit Ilon. Se meni siis nyt paljon reippaammin kuin minun kanssani, videolta varmaan näkyy, ettei seisominenkaan ahdistanut ollenkaan. :)
Maanantaina oli myöhäisillan mörköryhmän treenivuoro. Kouluttaja oli vaan valitettavasti sängyn pohjalla, niin pidettiin Marian kanssa mörkötreenit ihan keskenään. Ehdittiin treenata ainoastaan meillä Tornion kisoissa pieleen mennyttä valssisykerö+kepit -kuviota parilla eri vaihtoehdolla sekä hyvin hankalaksi osoittautunutta äärimmäisen pimeää putkikulmaa. Ei saatu sitä toimimaan ei millään... Mutta tuo eka juttu saatiin onnistumaan sekä kahdella valssilla että valssi-takaaleikka-yhdistelmällä. Muuta ei ehditty, koska lääryämiseen meni suurin osa ajasta. :D Täältä ei ole mitään todistusaineistoa.
Tiistaina oli vuorossa ensin treenit OKK:lla. Rakennettiin yhden toisen ryhmäläisen kanssa rataa kun kouluttaja soitti, että auto on jättänyt välille. Treenattiin sitten keskenään, meitä olikin vain kolme paikalla. Rata oli aika haastava meille, tässä ratapiirros:
Etukäteen jännitin noita putkien ulostuloilta kääntymisiä, mutta ehdinkin niihin tosi kivasti. Samoin keppikulma yllättäen oli meikästä aika haastava, vähän eri kuin noilla ykkösten radoilla. Yllättäen saatiin sekin toimimaan. Tehtiin pari kertaa silleen, että keppien päässä oli yllärinä targetilla ruokapalkka. Kuutoshypylle arvoin vähän parasta suoritustapaa, mutta päädyin sitten johonkin takaaleikan/heiton välimuotoon ja se lähti toimimaan tosi hyvin. Rengastakaan ei tultu kertaakaan väärästä välistä jihuuu!
Tehtiin vielä lopuksi koko rata ilman keppien päässä targettia, ja otettiin videolle. Harmi että mokasin ihan täydellisesti 15-hypyllä, siinä ja siinä oisko tullu vitonen.
Siinäpä on!
Aksatreenien jälkeen Ilo pääsi lepuuttamaan Pessin kanssa autoon, kun kurvattiin täysiä Otto-automaatin kautta Hinttaan urheilukentälle. Minä oon OKK:laisille yrittänyt järkätä juoksutekniikkatreenejä nyt kesän alusta asti ja viimein oli aika ensimmäisten treenien. Valmentaja löytyi Oulun Pyrinnöstä yleisurheilupuolelta, Heikki Aura on hän nimeltään ja hän on muutama vuosi sitten ilmeisesti maajoukkueellekin Virpiniemessä pitänyt pikajuoksutreeniä. Tarkoitus olisi kuusi treenikertaa pitää ja meitä on löytynyt vajaa kymmenen innokasta valmennettavaa kasaan.
Ensimmäisellä kerralla Heikki kertoi, millaista treeniä tullaan tekemään. Pääpaino on tietyssä perusharjoituksessa, jossa juostaan 50 metrin pätkä 10 metrin pätkiin jaettuna. Ensimmäinen pätkä juostaan suoraan eteenpäin, toinen pätkä toinen kylki edellä, kolmas pätkä takaperin, neljäs pätkä se toinen kylki edellä ja viimeinen 10 metriä täysiä kiihdyttäen. Ensin hölkkäiltiin kenttää ympäri lämmittelyksi ja sitten tehtiin vähän dynaamisia venyttelyjä. Sen jälkeen otettiin tuo 50 metrin harjoitus yks kymmenmetrinen kerrallaan. Sitten koko juttu. Ekalla kerralla innostuin vähän turhan kovasti takaperin juostessa ja paino ei ihan pysynyt siellä missä piti, joten kaaduin selälleni ja löin pääni sekä raavin ihan alaselän aika pahasti auki soraan. Pääkipu kuitenkin alkoi laantua aika nopeasti, joten pääsin kokeilemaan uudestaan. Tuossa tulee kyllä tosi hyvin noita käännöksiäkin mukaan, kun vauhdissa kääntää aina kymmenen metrin jälkeen.
Sitten teimmä vähän juoksijan voima- ja tekniikkaharjoitteita. Helkkarin vaikeaa muuten yrittää muistaa pitää nilkka koukussa kun telinevoimistelun puolella joka välissä nilkka pitää ojentaa.
Loppuun vielä jäähdyttelyt ja siinäpä hurahtikin melkein tunti ja kolme varttia. :) Kahden viikon päästä seuraava kerta.
Olen tosi iloinen ja ylpeä itsestäni, että aloin vain ennakkoluulottomasti järjestää tätä kurssia, etsiä valmentajaa ja osallistujia, jne. En ole tainnut ikinä organisoidaa mitään kavereiden pippaloita kummempaa aiemmin, ja nyt oli paljon vieraita ihmisiä mukana ja kaikkia muita Aikuisten Juttuja. Mulle ei ole tuntemattomien ihmisten kanssa toimiminen, etenkään ryhmässä, ollenkaan helppoa, joten tämä on voitto paitsi minulle agilityohjaajana, myös ihan aikuisena ihmisenä. Tosi hienoa huomata, että viimeistä viittä vuotta ei ole tehty turhaan töitä tällä saralla ihmisenä kehittymisen kanssa. Wau! Hyvä Inna, mulle peukut!
Sitä paitsi, tarvitsen tätä ihan oikeasti myös tuonne radalle. Katsokaapa vaikka tuota videota juuri noilta kepeiltä: aika paljon hienompi ja jouhevampi olisi ollut tuolla valssilla vienti kepeille, jos olisin kyennyt kiihdyttämään kunnolla sinne keppien alkuun ja tekemään valssin kontrolloidusti kovemmastakin vauhdista.
Huomenna ajellaankin minä ja piskellit pitkän pitkä matka Nummi-Pusulaan schipperkejen kesäpäiville. Toivottavasti viikonlopusta tulee mukava. :) Kovin nopeatempoiseksi käy tämä elo, ensi viikon viikonloppuna on luvassa Oulun KV-näyttelyt, sitä seuraavana Sumun leiri ja kuun lopussa vielä Kemissä ekat kisat KAKKOSLUOKASSA JEE. Elokuun ensimmäinen päivä minä aloitankin uudessa työpaikassa ja kesäloma loppuu. Mutta se on vain mukavaa. :)
Oon liian väsynyt kirjoittamaan mitään pitkää kisaraporttia. Tässä fiilikset:
Viimeinen nolla napsahti päivän toiselta ja viimeiseltä radalta, ja noustiin kakkosiin. Ekalla radalla kieltovitonen kepeiltä, varsin perinteinen virhe, muuten oikein kivaa menoa. Ilo on huikea, huikea! Nollarataa ei tietenkään ole videolla... Loppui kännykästä muistikortti. Tässä se A-rata siis:
