Kisatauolla elikä mitä?

Kuten edelliseen postaukseen kirjoitin, me jäätiin Ilon kanssa OKK:n kisojen (2 hyllyä) jälkeen niistä puuhista tauolle. Syynä oli ennenkaikkea se, että minä kaipasin jo vähän lomaa kovasti kuluttavista kisa-ajatuksista - kisoja kun kerran jännitän kovasti, niin ilmoittautuminen ja ilmoittautumisen pähkiminen jo väsyttävät kovasti, saati sitten se aika ilmon ja itse kisapäivän välillä.

Lisäksi mun omat taitoni eivät vielä ole sillä tasolla, että menestyminen kolmosissa olisi mahdollista myös siinä tapauksessa, että kilpakumppaneilla menee nappiin. Ja niin kova on minun kilpailuvietti, että en näe järkeä käydä skabailemassa "ihan muuten vaan". Tosin tähän liittyen on pieni sana sanottavana vielä tekstissä.
Tähän kohtaan liittyy oleellisesti kaksi juttua: keppien avokulmat ja oikein vaikeat umpikulmat sekä tiukat hypyt.

Kolmantena syynä on se, että halu tehdä luvia on mennyt halun pitää Ilon kontaktit täydellisinä edelle, ja nyt on kyllä tuhoa sillä saralla tehty. Kuinka pöljä pitää olla, että ennen kisaamisen aloittamista VANNOTTAA itselleen, että kontaktit pidetään kasassa, ja silti rikkoo ne? No, tehtyä ei saa tekemättömäksi ja nyt pitää korjata vahingot. Eli senkään takia ei ole kisoihin hetkeen asiaa. Plus näissä kahdessa viimeisimmässä kisassa Ilo vähän possutteli lähdöissä, etenkin tuolla OKK:lla. Joten siihenkin joku roti ensin.

Mutta ei hätää! Suunnitelmat on jo luotu!


 

Keppien kanssa on otettu vasta yksi sessio takapihalla. :| En ikinä muista ennen kuin yö on jo laskeutunut teletappimaahan. Kontaktien kanssa huomaan sellaisen ongelman muutaman harjoittelukerran jälkeen, että liian hitaassa vauhdissa en saa ongelmaa näkyviin, ja sen jälkeen kun Ilo on kerran pari hairahtanut kontaktilta kiusauksen edessä, se ei mene samaan lankaan enää. Eli aion nyt tulevana maanantaina ohjatuissa treeneissä kokeilla, että en juokse täysiä kontaktin ohi vaan yritän avustaa sitä omalla vauhdilla vähän pysähtymään, ja jos ei onnistu niin vien suoraan pois kentältä hetkeksi. Koska nyt vaikuttais vähän siltä, että Ilo-Petters on aatostanut, että ei haittaa jos kiihkomielisyyksissä ekalla kerralla kokeilee, saisko olla pysähtymättä, kun heti perään saa uuden yrityksen. Jos sais katkaistua tuon kierteen. Lukijat: jos on vinkkejä tähän, niin pistäkää heitellen kommenttiboksin puolelle.
Tiukkojen hyppyjen kanssa ollaan nyt hyvin vahvasti tuossa vahvista, vahvista, vahvista -kohdassa. Ja siinä varmaan tullaan jankkaamaankin pitkän pitkään.

Meillä onpi nyt tosiaan alkanut OKK:lla talvikausi, mikä tietää uutta treeniaikaa ja uusia kouluttajia. Meidän ryhmä talven ajan on aikas kovatasoinen, mikä tietenkin jännittää, mutta myös kannustaa kehittymään. Kouluttajia on kaks, jotka ilmeisesti vuorokerroin pitävät. Yksi kerta on ollut, ja ainakin tää toinen kouluttaja oli minun mieleeni. Ensi maanantaina nähdään sitten toinen.

Sitten siihen voitonhalujuttuun pieni sananen. Nyt tässä kisatauon aikana olisi varmaan hyvä hetki tutkiskella omaa kisakäytöstään ja kisatavoitteitaan. Sain seurakaverilta lainaksi tämän kirjan, ja se apustuksenani aion nyt henkisesti valmentautua ensi kevättä varten. :)

---

Pessi se vaan laihtuu laihtumistaan. En tiedä missä vaiheessa pitäis huolestua, mutta se painaa nykyjään enää 6,5 kg. Kellään kokemusta tästä hommasta? Se on minusta nyt ihan selvästi jo normaalipainossa.

Tervemenoa kunkkuluokkaan

Äääk! Lipsumista havaittavissa!! Edellinen päivitys on jo kolmen viikon takaa. :| Nyt taas ryhtiliikettä päivittelyihin, kun kerrottavaa kuitenkin olisi.

Jos nyt vaikka aloitettaisiin viimeisimmistä ja tärkeimmistä: minä ja Ilo kisattiin KAS:n kisoissa Virpiniemessä lauantaina ja sunnuntaina. Lauantaina hajettiin kaksi ihan onnetonta hylsyä, mutta sunnuntaille lähdettiin kuitenkin hyvällä tsempillä ja heti ekalta radalta noustiinkin sitten kolmosiin! Puoli vuotta meni aikaa aika satunnaisella kisojen kiertelyllä (jos oikein laskin niin 17. startti oli tuo, eli kuusissa eri kisoissa ollaan ehditty käydä, joista kolme kaksipäiväisiä).
Tässä video Susanna Eskelisen kuvaamana linkkinä (kuvattu lähempää ja paremmasta kulmasta) ja Tuomon kuvaama tässä:

Siellä Kemin kisoissahan Ilo hairahtui vissiin Tuomoa vilkaisemaan yhdellä radalla ja juoksi putkesta ohi, niin ei haluttu semmosia riskeerata tuolla, kun ei ollut oikein aitojakaan. Joka tapauksessa, en muista paljonko ihanneaika alittui, mutta etenemä oli 4,52 m/s, ja voitto tämäkin. Tuomarina Tuija Kokkonen.

Arvoin pitkään, jäänkö kolmosiin starttaamaan (kisat oli C&D, ja järjestys oli sopivasti 2-lk D-C, 3-lk C-D, eli lyhin mahdollinen odotusaika kuitenkin) vai otanko vaan lahjakortin. Tuomo oli kuitenkin niin mielissään meidän menestyksestä, että usutti jäämään, joten jäätiin. Tuomarina oli Timo Vertanen. Mulla ei ollut rataantutustumiseen mennessä mitään paineita, ja päätin kokeilla paria ohjausta vähän riskillä. Ilmeisesti tällainen suhtautuminen auttoi, koska tehtiin heti tältäkin radalta nolla ja ihan ok-vauhdilla, 4,32m/s. Sijoituttiin kolmansiksi. :) Voittaja oli n. 1,4 sekuntia nopeampi ja toiseksi tullut puolisen sekuntia.
Radan loppupuolella ollut serpentiinikuvio oli aika.. no.. hirveä. Muuten olin ihan ok-tyytyväinen rataan ja erityisesti siihen, että ilo jaksoi vielä painaa, vaikka suunniteltu kisapäivän kesto hieman venähti, ja lopulta oltiin reissussa noin seitsemän tuntia.
Tässä video:

No, mitäs sitten? SM-kisoihin mulla ei ole mitään haluja näin heikolla osaamispohjalla vielä, joten huolimatta hyvin käynnistyneestä urasta kolmosissa me jäädään nyt Iipan kanssa kisatauolle ainakin vuodenvaihteen yli. Tai tulevana lauantaina on vielä OKK:lla kaksi starttia, mutta niiden jälkeen. Käännöksistä pitäis saada tiukempia niin, että onnistumisprosentti ois suurempi kuin 5... Mieluummin hinkaan niitä ensin vaikka puoli vuotta kuntoon. :D Ja helpoilta kepeiltä ei enää meille virheitä kisoissa, kiitos. Ja sitten on muutama tekniikkataito, jotka haluan itselleni ja Ilolle opettaa, meillä on niin kapea repertuaari tällä hetkellä ohjauksissa.

Tämmönen me saatiin! Ja näin hieno eläin minulla!

Seurakaveri Amira onnittelee. :)

Pessi on vissiin ruvennu nyt tosissaan laihikselle, se on painanut jo parina päivänä enää 6,6 kg! En tiedä missä vaiheessa pitäis huolestua ja viedä ell:lle tutkittavaksi, mutta toistaiseksi se on ainakin ihan normaali, pirteä ja eloisa ja hyväruokahaluinen oma itsensä. Vaan onhan se komia nyt ja miten mukava on pitkästä aikaa Pessinkäisen kylkiluutkin tuntea ihan kevyesti tunnustelemalla. Pessi oli mukana haistelemassa ihmisten ilmoja muuten tuolloin sunnuntaina, yllättävän fiksusti se käyttäytyi eikä oikeastaan yrittänytkään haastaa riitaa kenenkään kanssa. Tuomo haluais vissiin Pesiksen kanssa vähän agijuttuja treenata, niin kassotaan josko sellaistakin sisältöä eksyisi vielä blogin puolelle!

Tämmöstä tänne. Kirjoittelen kisakatsauksen sitten viikonloppuna, ja katotaan ehtisinkö väsätä vähän matskua koirien "keppijumpasta" >:D myös blogin puolelle.

Treenejä, kisoja, suunnitelmia ja synttäreitä

Kesäkausi alkaa lähetä loppuaan, ja treenejä OKK:n kesäryhmissä ei ole enää montaa jäljellä. Onneksi talvikausi pyörähtää siitä sitten heti sujuvasti heti perään käyntiin, ja toivon kovasti, että talkoopisteet riittäisivät ryhmäpaikkaan. Kovasti olen ainakin yrittänyt huhkia. :)

Puolitoista viikkoa sitten loppui tosiaan viimein ponnistelukielto minulla leikkauksen jälkeen, ja päästiin treenaamaan ihan kunnolla. Mutta voi pyhä sylvi, että kolmessa viikossa voi radikaalisti kunto huonontua... No, hitaasti mutta varmasti täältä vielä noustaan! Ja meidän pikajuoksuvalkku itse asiassa kyseli eilen (tokavikat sovitut treenit), että olisiko kiinnostusta jatkaa juoksutreenin parissa vähän pitkäjänteisemmin läpi talven (ja sen jälkeenkin) 1-2 krt viikossa, jolloin ihan oikeaakin kehitystä olisi mahdollista saavuttaa. Nyt pitäisi vain löytää edes muutama muu, jotka jaksavat ja pystyvät sitoutumaan käytännössä uuteen harrastukseen.
Lisäksi alan varmaan ostamaan säännöllisesti Activen puolelta yksäreitä, tarkoitus ois kerran kuussa about vähän rahatilanteenkin puitteissa. Kisaamisen kanssa yritän vähän rauhoittua, oikeastaan onkin hyvä, että tässä on ollut näitä ohjaajan ja koiran sairastumisia, minun loukkaantumisia, juoksuja ja unohteluja.

Käytiin me nyt kuitenkin oman seuran kisat kisaamassa, 2 starttia sekä lauantaina sekä sunnuntaina. Lauantaina tempaistiin toinen LUVA:

Voitto napsahti, hyvältä maistui. Missasin vaan palkintojenjaon. :(

Toinen rata pyöri hylsyksi melko harmillisen pikkuvirheen takia:

Sunnuntaina olikin eri tuomari, ja radat olivat huhhuh melkoista haipakkaa. Ekalta radalta, viikonlopun ainoalta hyppäriltä, tuli aivvaaan onneton hylsy. Ei mitään toivoakaan selvitä sellaista serpentiinimyllytystä alusta loppuun yhdellä otolla. Toiselta radalta tehtiinkin sitten ainoina medeinä tulos, perhanan keppivitonen!! Minä en niitä keppivirheitä aikonut enää kisoissa ottaa!
Tässä kuitenkin sieltäkin video:

No joo, joka tapauksessa, nyt on siis kaksi LUVAa kakkosista ja mikään hoppu ei ole kolmatta saada. Tässä vielä pari Tomi Kyöstilän ottamaa kuvaa meistä kisatunnelmissa:

Ja lopuksi vielä: Ilo ja sisaruksensa Pilkkopimeän ärräläiset tänään 2 vuotta! Ihanaa ihanaa! Kyllä mulla on paras paras pieni mudilli. <3 Tänään synttärikakuksi oli häränhäntää ja huomenna Ilo pääsee hierottavaksi. :)

Palataan taas!

Niin villi Ilo!!

Oli kyllä ehdottoman oikea ratkaisu jättää ilmoittautumatta tämän viikonlopun kisoihin. Ollaan kahdesti käyty kentällä niin, että minä kävelen ja otan ihan muutamia juoksuaskeleita, ja Ilo on ollut niiiiiiiiiiin villinä. Käy vähän väliä raivoamassa köntykselle.
Mutta keppitreenistä on selvästi ollut hyötyä. Lähti sinne ihan ominpäin viilettämään, vaikka mulla oli ohjaus ihan eri esteille. Se oli tosi-jees ekat kolme kertaa, sen jälkeen alkoi mennä hermo. Ja kymmenennellä kerralla jo ärsytti, kun ei oo korvia eikä silmiä millekään minun ohjauksille ja huudoille. :D Tuli nii monta kertaa vahingossa huudettua se pois kun oli ekaan väliin jo ehtinyt (tai siis siinä vaiheessa yhtäkkiä korvat loksahtivat auki, että emäntä ei ookaan mukana siellä ja taitaakin huudella jotain ihan muuta), että pitää kyllä pitää korjaustreenit ja palkata paljon keppejä.

Pessi on kuulkaas laihtunut! Se painoi yksi päivä jo 6,8 kg! Tällaista ihmettä ei ole tainnut kahteen vuoteen näkyäkään. Kertauksen vuoksi: ennen kastrointia 2,5-vuotiaana Pessi painoi 5,75 kg. Sitten sen paino alkoi siitä hitaasti nousta, kunnes Ranskassa ja sen jälkeen se lihoi yli 7-kiloiseksi. Pahimmillaan se on painanut 7,4 kg. Kesällä 2011 kun juoksin useammankymmentä kilometriä viikossa (Pessi mukana), se laihtui takaisin siedettäviin lukemiin, mutta lihoi mun juoksuinnon loputtua kuin seinään takaisin entisiin maksimipainoihinsa. Vähän ennen Ilon tuloa taloon Pessi joutui laihkarille, ja on sillä siitä asti ollut. Ja tätä ennen paino on alimmillaan käynyt 6,9 kilossa. Kunnes on taas noussut 7,3:een.

Ostin koirille sadetakit ja Pessin sadetakkikuvassa näkyy minusta hyvin, että se on sopusuhtaistunut jossain määrin:

Pahoittelut niin kovin huonolaatuisista kännykkäkuvista.

Muutama kuva!

Takapihallamme olikin painileiri!

UPK:n erkkari 3.8.2013

Olin ilmoittanut Ilon Unkarinpaimenkoirien erikoisnäyttelyyn, sillä se järjestettiin Oulussa. Valitettavasti vain en päässyt itse paikalle, koska jouduinkin sinne leikkaukseen. Onneksi Ilolle järjestyi esittäjä ja Tuomo kuskasi sen paikalle. Narttuja oli pentuluokassa kaksi ja kilpailuluokissa seitsemän. Ilo oli ainoa junnu. Tuomarina toimi Katalin Szabóné Iványi Unkarista.
Tässä arvostelu:

"Hyvänkokoinen. Vähän epävarma korvienkanto. Saisi olla pyöreämpi kallo. Voimakas otsapenger. Hyvä rintakehä. Hyvät raajojen kulmaukset."

Tuloksena EH. Sain nähdä videon arvostelusta ja olin tosi yllättynyt, että niin kauan kehässä tuuskattiin ja noin mitäänsanomaton arvostelu. Toivoisi, että erkkarissa saisi vähän kattavamman arvostelun, eikä vain kahta riviä lomakkeeseen. Tämä tuomari taisi tykätä vähän jykevämmästä mallista, koska sellaisia sitten sijoitti. :)


Nyt onneksi seuraavat näyttelyt ovat vasta marraskuun puolivälissä Jyväskylässä (jos jaksan Iloa edes sinne ilmoittaa, itse menen kuitenkin). Alkaa tulla jo ähky. :) Mulla loppuu saikku huomenna ja sitten on vielä perjantaihin ponnistelukieltoa, eli en voi treenata ennen ensi viikonloppua. Silloin ois ollut KAS:lla kisat, mutta jätän nyt väliin, kun en halua tietää millaisia lapasesta lähtemisiä ja möykkää nähtäisiin, jos yli kahden viikon treenitauolta yhtäkkiä poukattaisiin kisoihin. Siitä kuitenkin viikon päästä on oman seuran kisat, mennään sitten sinne.

Elämänmenoa

Mudileirillä käytiin pyörähtämässä tuossa tovi sitten. Leiri järjestettiin Forssan vieressä Mustialassa, lajivaihtoehtoina oli agility, haku ja jälki, ja aika selviö lienee, että agilityn puolelle lipsahdettiin. Marjo Hytönen (kennel Vimmatun) oli kouluttajana, ja sekä lauantaina että sunnuntaina kentällä vietettiin kepiät 8 tuntia yhteensä agiliidellen. Perjantainakin käytettiin reilu kolme tuntia teorian parissa.
Mulla ei ole oikein mitään matskua sieltä leiriltä, niin en viitsi sen enempää radoista kirjoittaa. Summataan sen verran, että monessa asiassa kartturi otti taas isoja harppauksia eteenpäin. Ja Ilon kepit on todella kehittyneet, siis lähinnä sisäänmenot.

Lisäksi käytiin kisaamassa ekat kakkosten kisat KEMKOn järkkääminä Kemissä. Ekalta radalta napattiin vitonen LENTOKEINUSTA?!?! Ilo!! Eipä ole sen tapaista hölmöilyä tuollainen. Muutoin virheetön rata, etenemä 4,04 m/s. Huolimatta tuosta pitkäksi venähtäneestä keppien korjauksesta etenemä oli 4,04 m/s. Toinen rata pyöräytettiin hyllyksi kun ensin otettiin kepeiltä vitonen (jätti viimeisen välin mulle vähän epämääräiseksi jääneestä syystä tekemättä) ja sen jälkeen ei ollut kummallakaan enää oikein paketti kasassa. Harmi koska tämä rata lähti tosi vauhdikkaasti liikkeelle. Kolmannesta startista sitten voittonolla etenemällä 4,12 m/s.

Tässä koostevideo radoista.

LUVA siis saatiin, ja hyvillä mielin odottamaan elokuun kisoja...


... paitsi sitten viime tiistaina alkoi illalla melko yllättäen kipeytyä vatsa tosi pahasti, ja kun se ei aamuun mennessä ollut parantunut, niin tk:n kautta lääkärin lähetteellä OYSiin yhteispäivystykseen, siellä 8 tuntia odotusta ja sitten osastolle yöksi. Aamulla leikkaussaliin vahvalla appendisiittiepäilyllä, joksi se sitten osoittautuikin. Ensin mulle sanottiin, että tehdään avoleikkauksella ja 3-4 viikkoa ponnistelukieltoa (=heihei kaikki elokuun kisat), mutta lopulta tulehtunut umpilisäke saatiin ulos tähystyksessä ja toipumisaika puolittui. Eli pääsen ainakin OKK:n kisoihin kolmen viikon päästä ja ehkä KAS:n kisoihin kahden viikon päästä.

Tuolloin tiistaina tehtiin muuten treeneissä MM-karsintojen finaalirataa, joka paljasti muutaman mun ison virheen ja yhden ison Ilolle opetettavan asian. Eli kontaktien vahvistamista mun sijainnista huolimatta tehdään nyt varmaan sitten kun minä oon kykeneväinen hilaamaan pyllyni sohvalta/sängystä taas liikkeelle. Tällä hetkellä vielä liikkuminen on sen verran kivuliasta, että ei taida ihan heti onnistua. Harmillisesti taitaa yhdet pikajuoksutreenitkin mennä nyt sivusuun. :(