Astutusmatka Itävaltaan 25.10.-3.11.

Vähän jälkijunassa nyt stooria meidän ulkomaanreissusta. :)

Me lähdettiin Ilon kanssa yöjunaan Oulusta jo lauantaina 24. päivä. Mulla oli kesälomapäiviä vielä käyttämättä, ja se mahdollisti pitkän ajan kohteessa. Päädyttiin tällaiseen ratkaisuun siksi, että vaikuttaa vähän siltä, että lentomatkustuksen aiheuttama stressireaktio nartun kropassa saattaa aiheuttaa juoksun kehityksen pysähtymisen ja tällöin vaikka Suomessa olisikin progearvoista nähtävissä ovulaation lähestyminen voi ovulaatio silti tapahtua odotettua myöhemmin. Päätettiin siis, että lähdetään matkaan niin aikaisin kuin se on järjellistä (Ilolla on muutamissa ekoissa juoksuissaan ollut tärppipäivät jo sangen aikaisin), ja sitten vaan varataan riittävästi aikaa. Käytiin perjantaina progessa ja lauantaina soitettiin tuloksista, silloin proget oli vielä ihan matalalla, mikä olikin tavallaan se, mitä toivottiin.

Ilo lentää sinivalkoisin siivin!

A photo posted by Inna Kajaste (@inn_nna) on Oct 25, 2015 at 6:36am PDT

Aamulla saavuttiin pääkaupunkiin ja käytiin ennen lentokentälle menoa mutka kaverini tykönä keskustan huudeilla. Kentälle liikahdettiin bussilla. Kaikista haastavinta oli Ilon lentoboksin kuskaaminen, kun siinä ei oo mitään kantokahvoja eikä siihen helposti mitään hihnaakaan saanut kiinnitettyä. Kentällä suunnattiin heti check-iniin. Finnairin kanssa asiointi sujui tälläkin kertaa tosi kivasti, ja Ilo lähti turvatarkastuksen kautta koneeseen lastattavaksi noin tuntia ennen boardingia. Ilo käyttäytyi niin kuin pitääkin kentällä, rauhallisesti ja itsevarmasti. Mun osaltani lento meni oikein hyvin, toki vähän jännitti ja saatoin muutamaan kerran toivoa mielessäni, että koira selviäis hengissä ja traumoitta lennosta. Wienin päässä sain koiran viimeisenä saapuvana matkatavarana. Ilo tuli boksista iloisena eikä mitenkään erityisen järkyttyneen oloisena. Tervehti vieraita ja pusutteli mua. :) Lentokenttävirkailija tarkisti Ilon passin matkalla ulos. Pikkuisen ristiin kävelyn jälkeen löydettiin Ilon sulhon Avantin omistaja Andrea ja hänen kaverinsa. Matka Stockerauhun kesti reilun puoli tuntia. Meitä kumpaakin väsytti aika paljon, Ilo nuokkui ja itse sen sijaan papatin kuin mikäkin mielipuoli. :D En tajunnut, että matkaseuralaiseni eivät olleet ehkä valmistautuneet hirveään enkkutulvaan ja Andrea oli kolmikosta ainoa, joka puhui englantia edes kohtuullisen mielellään. :D No, joka tapauksessa. Perille päästyämme päästettiin Ilo ensin takapihalle jaloittelemaan ja jonkun ajan päästä päästettiin Avanti tekemään tuttavuutta. Koirat tulivat oikeastaan heti hyvin juttuun. Mitään astumisyrityksiä ei ollut.

Maanantaina Ilo alkoi näyttää kiinnostumisen merkkejä, mutta Avanti ei niinkään. Leikkiä ja haistelua ja muuta hauskanpitoa oli kyllä. Käytiin vähän lenkillä kimpassa, aika tapahtumaton päivä. Tiistaina Ilo seistä jökötti Avantille jo hyvin innokkaana. Avanti ei kuitenkaan edelleenkään ollut kiinnostunut, haisteli kyllä Ilon takapuolen, mutta heti kun Ilo asettui asemiin, niin uroksen mielenkiinto lopahti. Annettiin tässä vaiheessa koirien vielä olla keskenään sisälläkin. Eikä kukaan ollut vielä hirveän huolissaan. :D

Ilo Stockerauhun tutustumassa

Keskiviikkona taidettiin käydä Wienissä Andrean kanssa. Vierailtiin luonnonhistoriallisessa museossa, which was awesome, ja sitten käytiin vähän kattelemassa jonkun kirkon (sori.. :D) tykönä.

Takaisin tultuamme otettiin taas koirat takapihalle. Ilo yritti parhaansa mukaan vietellä Avantia esittelemällä sulojaan, mutta Avantin kiinnostus ei ollut kasvanut yhtään. Nyt meitä rupesi jo vähän ärsyttämään, että miksei uros astu vaikka narttu on selvästi valmis. Alettiin puhua, pitäisikö Ilo käyttää progessa. Progea varten pitäisi ajaa Wienin eläinsairaalalle, joten vähän emmittiin sen suhteen. Sitä paitsi puhelinlinja oli auki vain yhteen asti arkisin, joten sille päivää ei ehditty enää soittaakaan.

Ilon lempparikisu

Torstaina ei pidetty koiria enää yhdessä muuta kuin silloin kun lähdettiin ulos yrittämään, jos Avantin kiinnostus heräisi. Keskiviikkona oli myöhään illalla ollut jo parempaa yritystä selkään, mutta Avanti tuli aina parin sekunnin perästä pois ja jätti homma siihen. Torstaina toivottiin, että illan tullen olisi taas parempi aika. Nyt näyttikin jo hyvältä, mutta ei ehditty apuun kun Avanti pääsi vauhtiin, ja mitä ilmeisimmin kiskaisi ittensä irti liian aikaisin tai jotakin tapahtui, koska Ilo kiljui kovasti ja lähti jahtaamaan Avantia huutaen. Toinnuttuaan vähän pysähtyi kuitenkin taas seisomaan Avantille, eli ilmeisesti ei liian kipeää käynyt tai sitten vaan teki liikaa mieli. :D Tällöin ajateltiin että hitto vie tässäkö se nyt oli, että mahtaakohan Avanti suostua astua enää ollenkaan, plus Ilo oli kuitenkin jo kolme päivää tyrkyttänyt itteään, joten ajateltiin, että tärpit menee ohi.

Pariskuntakuvia torstailta

Perjantaina vaikutti siltä, että ollaan palattu lähtöpisteeseen, eikä Avanti ollut kiinnostunut astumaan yhtään. Ärsytti ja viestiteltiin tiiviisti Johannan kanssa vaihtoehdoista. Kummankaan mielestä keinosiemennys ei tuntunut oikein hyvältä vaihtoehdolta. Mulla oli myös jo kauhea koti-ikävä ja harmitti ja suretti, kun tuntui, että tuli tehtyä hukkareissu. Johanna sitten lopulta illalla sanoi, että kyllä me ollaan Andrean kanssa tehty kaikkemme asian eteen, että nyt ei oikein voi enää mitään. Et jos astuminen ei onnistu, niin ei sen sitten ollut tarkoituskaan onnistua. Käski meidän lähteä Ilon kanssa käymään seuraavana päivänä pitkällä lenkillä, että saisin vähän ajatuksia pois astutusjutuista. Lauantaina lähdettiin sitten aamupalan jälkeen Tonavalle päin kävelemään Ilskan kanssa. Otin matkalla vähän kuvia maisemista, nähtiin auton alle jääneen peuran ruho, jne. jännittävää mitä nyt kaupunkilaislikka koiransa kanssa saattais nähdä. :) Käveltiin Tonavan halki menevälle isolle padolle.

Mulla iski hirveä ja aika epätodellisen tuntuinen korkeanpaikankammo tuolla padolla enkä uskaltanut lähteä kävelemään sitä pitkin. :D

Oltiin lenkillä kaksi ja puoli tuntia, ja kun tulin takaisin Andrean kotiin, Avanti oli heti ovella vastassa korvat tiukasti pään päällä pystyssä, joten päätin omin nokkineni ottaa koirat takapihalle. Ajattelin testata, onko eroa jos Andrea ei ole paikalla. Näin jälkikäteen en usko, että sillä oli varsinaisesti vaikutusta, mutta joka tapauksessa tähtien asento oli oikea, koska Avanti hyppäsi hyvin nopeasti selkään ja otti kunnon haliotteen Ilon vyötäisiltä, ja ihan muutamassa minuutissa pihalle tulosta koirat olivatkin jo nalkissa. Menin katsomaan, ettei Avanti ala riuhtoa kun näytti siltä että homma on loppusuoralla. Ilosta ei tarvinnut missään vaiheessa pitää kiinni, lähinnä taisin olla siinä henkisenä tukena ja varmistamassa, että kumpikaan ei hädissään lähde liian aikaisin livohkaan. Kun koirat irtosivat, Andrea tuli pihalle. :) Hän olikin ikkunasta nähnyt, mitä tapahtuu, mutta ei ollut halunnut tulla häiritsemään ja varmaan hyvä niin. Oltiin niin onnellisia kumpikin! Laitoin äkkiä Johannalle viestiä ja hänkin oli varmasti TODELLA huojentunut. Juotiin illalla vähän skumppaakin juhlapäivän kunniaksi! Oltiin niin helpottuneita, ja ajateltiin, että ei haittaa vaikka olisi vain tämä yksi astuminen. Mutta ilmeisesti tosiaan Ilo ei tiennyt yhtään, milloin on oikeat astumispäivät ja Avanti sen sijaan oli tarkkanenäinen, koska astui uudestaan sunnuntaina ja vielä maanantainakin. Ilo meni jokaisen astumiskerran jälkeen ihan hulluksi, se halusi repiä mun kanssa kaikkia tavaroita ja silppusi paperia ja suolisti pehmolelua ynnä muuta, repi mun housun haaruksia ja yritti nykiä myös pöytäliinaa alas pöydältä. Tiiä sitten oliko se onnellinen vai oliko se joku outo stressireaktio. Maanantaina Ilo ei halunnut enää oikein leikkiä Avantin kanssa, vaikka antoikin ihan vapaaehtoisesti vielä astua. Maanantai-iltana se oli selvästi kuitenkin jo aika kypsynyt koko tyyppiin ja kun tiistaina lähdettiin kotimatkalle, ei tuntunut jäävän ikävä. :D

Paljon lisää samanlaisia kuvia pariskunnasta. :D

Kotimatkalla oli vähän enemmän odottamista, mutta kaikki meni silti hyvin. Sain Helsingin päässä Ilon aika nopeasti itselleni ja se oli taas oikein hyväntuulisen oloinen, ei stressaantunut. Sitten me vain jäätiinkin odottamaan ultraa. :)

OKK treenit 9.9.

Höh, oon ihan onneton tämän blogin kanssa. Ilo astutetaan toivon mukaan tänä syksynä, niin yritetäänpä nyt reipastua, että ainakin sitten astutusmatkasta ja niistä hommista jäisi vähän tietoa ylös. :) Ja jos pentuja tulee, niin on sitten helppo laittaa kuvia ja kuulumisia ipanoista.

Tässä kuitenkin toissaillan treenit. Nämä oli ensimmäiset treenit nyt sitten talvikautta. Ollaan kesälläkin treenattu joka toinen kerta hallissa, kun saatiin niin runsaasti kouluttajia, että ryhmiä voitiin kesälläkin järjestää kaksi rinnakkain osana päivistä. :) Mutta silloin minusta Ilo kulki selvästi huonommin sisällä kuin ulkona. Eilen oli kyllä tekemisen meininki minusta kohdillaan. Meillä on nyt talven ryhmässä aivan mielettömän hyvät kouluttajat, Reetta Rounaja ja Marianne Mäntylehto, joten harmin paikka kyllä tämä pentuprojekti nyt tähän saumaan. Ollaan sovittu jo treenikaverin kanssa, että saan kokeilla hänen toista schipperkeään kuitenkin.

• 1-2 saksalainen
• heitto 3-hypylle ja saman tien persjättö 4-hypyn eteen
• vastakäännös putken eteen, valssi 6:n taakse
• 7-putken jälkeen persjättö, hartiakääntö 8:lta 9:lle
• keppien jälkeen pakkovalssiin 11-hypylle, hartiakääntö putkeen
• valssi valmiiksi 13:n taakse
• rytmityksellä muurilta suunta 15:lle
• puolivalssi ja sylkkäri 15-16

Hyvin satunnaisia onnistumisia vitosella... Ilolla hyvä vauhti ja tekemisen meininki ja itekin yhtä kertaa lukuunottamatta ihan hyviä suorituksia! Yhellä kerralla jäin heti neloselta jälkeen, kun viivyttelin sokkarin kanssa. Ilon sai lähetettyä hyvin helposti 3-hypylle ja se lukitsi muutenkin esteet tosi kiitettävästi. Radan hankalimmat kohdat loppujen lopuksi olivat 4-5-6, varsinkin sen hoitaminen, että putkijarru oikeasti toimis, sekä 13-14-15, koska muuri oli sellaisessa kulmassa, että 13-hypyltä olisi oikeastaan pitänyt jopa hieman käydä niistämässä koiraa mukaan (ja yhden kerran valssi valuikin liian pitkälle ja Ilo tuli muurista loogisesti ohi), ja niistotyyppiset manööverit on mulle hankalia. Loppu olisi todennäköisesti ollut nopeampi jotenkin muuten kuin puolivalssi-sylkkärillä, mutta muualla radassa oli sen verran mietittävää, että en jäänyt sitä enää sen suuremmin pohtimaan.

Keinusulkeiset 18.3.

Käytiin Terhin ja Viivi-wss:n kanssa tänään omatoimitreenillä. Viivi on medi1-luokan mainio spaanieli. Ohjelmassa oli keinua, keppejä ja leikkiä. Pessi pääsi taas näyttämään, miten hieno ja rohkea poika siitä on tullut näin vanhemmiten, ja teki muutaman oikein hienon keinun.
Ilon kanssa on ollut ongelmana keinulla, ettei se tule kunnolla päähän asti, vaan alkaa puolivälin jälkeen painaa ensin pään maahan ja sitten vasta hipsii kontaktille. Tämä on minusta turhaa ajanhukkaa, ja haluan, että Ilo suorittaa keinun nopeammin ja varmemmin. Tätä on työstetty valmiiksi niin, että minä oon jättänyt keinun alastulon jälkeen maahan targetille palkan, vienyt Ilon odottamaan muutaman metrin päähän keinusta ja mennyt itse pitämään alastuloa ylhäällä. Keinusta olen laskenut irti vasta kun Ilo on haluamallani kohdalla, eli etutassut noin puolivälissä kontaktialuetta. Ilollehan on keinu lähdetty opettamaan niin, että se on itse saanut paukuttaa keinua alas, ja selvästi tietää hyvin, että se on sen tekemisestä kiinni, mitä tapahtuu. Tällä harjoituksella, että pidän keinusta kiinni, kunnes Ilo on haluamallani kohdalla, olen halunnut istuttaa semmoisen ajatuksen muudelin päähän, että Ilo saa keinun laskemaan vasta, kun se on tullut keinun päähän. Tätä tehtiin tänään ekaa kertaa apparilla: Terhi piti keinua ja minä ohjasin normaalisti viereltä. Ja vautsivau! Huomasi, että ollaan treenattu. Ilo ei jäänyt kertaakaan puolivälin paikkeille kökkimään, vaan tuli reippaasti oikeaan kohtaan. Lopuksi kokeiltiin kerran ilman, että Terhi kannatteli keinua, ja Ilo ehti hyvin päähän, ennen kuin keinu alkoi oikeastaan edes kiikata.

Välissä leikittiin ja juostiin lelulle Ilon kanssa kilpaa. Se leikkii minun kanssa jo aika hienosti, kun leikitään "muuten vaan". Palkaksi se ei oikein tuota leikkiä ottais.

Kepeillä tehtiin kuudella kepillä ihan muutama toisto kaukaa lähetyksiä. Suoraan lähetykset oli tottakai tosi helppoja. Sitten tein avo- ja umpikulmat 90 asteesta ja etäisyyttä oli ehkäpä 8-10 metriä. Ekalle avokulmalle ei meinannut löytää, vastakädellä näyttämällä löytyikin sitten heti. Sitten taas umpikulman puolelta etäisyyttä oli sen verran runsaasti, että meinasi tulla uskonpuute mennessä, kääntyi vilkaisemaan mua ja vaati näin uusintakäskytystä. Sitten löytyikin hienosti. Pessikin sai tehdä muutamat kepit, silloin muutama viikko sitten se teki tosi hienot ja nopeat 6 keppiä, nyt ei meinannut oikein muistua mieleen, että miltä puolelta pitikään aloittaa.

Mahtava oli käydä lämmittely- ja jäähdyttelylenkeillä, kun oli kunnon hankikanto frisbeegolf-kentillä. Viivi ja Ilo innostuivat vähän hippasillekin. :) Pessi ärjyi vähän tavan vuoksi, mutta äänensävystä kuuli, ettei ollut tosissaan vihanen, vaan olisi halunnut mukaan leikkiin. Ihan vielä ei pappa moista kuitenkaan tohtinut.

---

Pitää nyt vielä mainita, että käytiin 1h45min remmilenkkeilemässäkin vielä Heidin ja mittelspitz Joonan kanssa. Hirveä rapakeli, tuntui, ettei Pessistä irtoa lenkin jälkeen hiekka MILLÄÄN. Suihkuttelin ja huljutin, vaan silti sinne jäi. Sillä on mennyt tuo karva niin pehmeäksi ja pohjavillaa on turhan paljon, tosi ikävästi oikein imaisee hiekan iholle asti.

Treenit 9. & 16.3. OKK

Ei oo totta, jätinkö kirjoittamatta viime treeneistä?! Voi kökkö. No ei se mitään, pistetään samaan syssyyn, kun tämän päivän liitelyt oli ilman kouluttajaa.

9.3.

Jälleen ulkomuistista piirretty, eikä todellakaan vastaa välttämättä 1:1 todellisuutta.

Tehtiin ensin 1-9. Aloitin tekemällä pakkovalssin kakkoshypyn vasemman siivekkeen taakse. Päädyin kokeilemaan myös oikean siivekkeen ympäri niistopersjättöä, mutta arvatenkin tuo pakkovalssi toimi paremmin. Nuo pakkovalssitkin ovat kyllä olleet tosi nihkeitä väliin, mutta tuolla kertaa tuntui, että nyt mennään eikä meinata; Ilo tuli hyvää kyytiä kiertoon ja pääsin kohtuullisen nopeasti jatkamaan ite eteenpäin (nihkeilyn aikana siis saattoi jättää suorituksen kesken, jos en pidellyt sitä tassusta ponnistukseen asti), jopa niin kovaa, että ekalla kerralla yllätin itseni persjättämällä 3-putken jälkeen ja sitten olinkin jatkoa ajatellen ihan hukassa. :D Toisella yrityksellä sentään suunnitelman mukaan poispäinkäännöllä koiran linja A:lle. Useamman kerran hyvä kuin huono linja, huonot johtuivat selvästi surullisesta ajoituksesta. Välistävedot aika nahkeat, harjoituksen puutetta... Takaisinpäin tullessa 8-hypylle ihan "agilityn tuntua", hyvä rytmitys itellä pari kertaa, ja esteen merkkaaminen riitti siihen, että koira myös suoritti, eikä yrittänyt jättää hyppäämättä. Toinen pätkä aloitettiin 9-hypyltä, tosin otettiin putkesta vauhtia. A:n jälkeen puolenvaihto persjätöllä, tässä tuli kyllä jätettyä koira vähän oman onnensa nojaan (en muista oliko tuo seuraava hyppy noin selvästi tuossa) sekä kontaktille että seuraavalle hypylle, kun oli todellisuudessa ihan pirun kiire nurkan numero 13 takaakierrolle. Sieltä baanatus keinulle ja keinun jälkeen poispäinkäännöllä hypyn kautta kepeille. Superiso rapsutus Ilolle huippuhienoista kepeistä. :)

Oli hyvät treenit, ja jälleen hyvä tekemisen meininki. Tälleen kun jatketaan, niin oon tyytyväinen.

16.3.

Itsenäiset treenit. Tehtiin Ilpon kanssa yksittäisiä esteitä - keppejä, rengasta ja puomia, kaikki etupalkalla. Kepeillä avokulman kanssa haparointia, mutta lähti sekin sitten sujumaan. Puomilla oli myös putki-puomi-erotteluelementtiä mukana, mut se oli helppo, kun palkka oli puomin päässä. Pari TOSI hienoa itsenäistä ja vauhdikasta puomia hienolla stopilla! Ylpee! Renkaalla Ilolla oli hyvä meininki, kun tiesi mitä pitää tehä ja sai vaan painella palkalle. Leikittiin kovasti minun hihalla ja Ilolla tuntui olevan hauskaa.

Välissä aina Pessikin pääsi tekemään. Pessi treenaili keinua (vau, Pessin keinuiksi meni hyvin! On sekin kyllä mainio pikku piski), keppejä ja pari kertaa otettiin puomikin. On se vaan niin hassu tyyppi. :) Sillä on selvästi hyvä motivaatio, kun Ilo treenaa ja Pessi joutuu katsomaan. Ja A on edelleen paras este.

---

Pessin rokotukset muuten menevät vanhaksi, pitää ne uusia, ja ajattelin samaan yhteyteen jotain senioritarkastuksen tynkää. Onko kukaan käyttänyt koiraansa moisella? Mitä sisältyi ja mitä maksoi?

Treenit 2.3. OKK

Tänään oli OKK:n treenit tavalliseen tapaan. Mulla on aina ennen omia treenejä ryhmän vetäminen, jolloinka melkein puolet omista treeneistä menee koiran lämmittämiseen, enkä näe kaikkien ryhmäläisten suorituksia. Meidän kouluttaja Tiina Sauvola ei päässyt, tuuraamassa oli Hanna Partanen. :) Ideana oli, että radalla virheen tapahtuessa piti palata takaisin lähtöruutuun. Kaikki viisi päästiin jo ekalla kierroksella lopulta maaliin, hiphei! Ensin oli 5 min aikaa, lopuksi 3. Tässä summittainen ratapiirros, ei varmastikaan vastaa 1:1 todellisuutta.

Pakko sanoa, että oli ihan tosi hyvät treenit. Alkuun 3-4 olisin ottanut viskillä, mutta ei jääty jankkaamaan kun Ilo itsepintaisesti tuijotti puomia ja pyrki sinne mun sijoittumista lainkaan noteeraamatta. Tehtiin viime ke omatoimitreeneissä itsenäistä puomia, liekö sieltä jäänyt päälle. Tulin sitten kakkosen taakse aloittamaan vastakädellä, ja saatiin kyllä silleenkin pari kertaa ihan hyvä tiukka käännös kolmoselle, mutta tiedän, että viskillä se olisi toiminut niiin paljon paremmin.

Keppikulma oli haastava, mutta Ilo haki joka kerta oikein. Ohjasin keppien oikealta puolella ja käännökseen tiukasti puolivalssi. Kahdella kerralla ainakin empi ennen hyppyä, huomaa, ettei tällaisia juttuja ole tehty ihan oikeasti Aikoihin. Hyppyjen kanssa hirveä suoritusluvan kysely, näin oli viime kisoissakin, kun itellä ei vaan osu ajoitukset ym. nappiin, kun ei ole treenattu. Yhden kerran kuitenkin sujui mielestäni todella hyvin. Keppien päässä persjättö. Kepit taisivat tulla suurimman osan ajasta melko hitaasti, mutta yhden kerran muistan, että tuli vauhdilla eikä tarvinnut persjätön jälkeen odotella koiraa.

12-putken jälkeen tulin keppien vasemmalle puolelle heittämään koiran kepeistä ohi 13-hypylle ja sokkoleikkasin tuohonkin väliin ennen rengasta. Ilo tuli niin hissuksiin, että kiirettä ei tainnut tulla. Ajautui itekseen hyvin 15-hypyn taakse, sen jälkeen kokeilin kummatkin valssin ja persjätön. Persjättö selvästi paremman tuntuinen, mutta jalat lähtee silti vaistomaisesti valssiin noissa tilanteissa. Leikkauksen sai hyvin valmiiksikin ainakin yhdellä kertaa niin, että sai hyvän linjan keinulle ilman turhia kiemurteluja. Keinulta lähetys hypylle ja kaukana esteestä vastakäännös tuntui parhaalta, kuntokin oli jo niin lopussa kun viimein päästiin tänne, etten olis varmasti saanut ajoitusta nappiin jos oisin saatellu hypylle.

Erityisesti kolmoshypyn käännöksellä ja kuutoshypyllä pari kertaa oli itellä jo ihan kunnon tekemisen meininki, toistoja tuli tosi paljon ja välillä piti hinkata, mutta Ilolla pysyi hyvin puhti päällä. Hyvä tsemppi. Minusta säännöllisesti kaks kertaa viikossa treenaaminen on vaikuttanut Iloon positiivisesti. Tällä kertaa palkkasin kaiken namilla, mutta on pääsääntöisesti ainakin jonkin aikaa leikkinyt mun kanssa nyt treeneissäkin hyvin. Revittiin me hihaa kuitenkin. :)

---

Sen verran piti vielä siviilielämän puolelle mennä, että ajattelin kertoa vähän meidän muuttuneesta elosta. Mehän ollaan siis koirien kanssa nykyään ihan kolmistaan. Vuosi sitten erottiin Tuomon kanssa ja toukokuusta asti ollaan eletty taas kerrostaloelämää piskien kanssa. Tosi paljon jännitti, miten sopeutuvat, mutta mun tietääkseni eivät täällä päivisin ole haukkuneet. Ilo on maailman helpoin kotona, kunhan se on hyvin liikutettu ja aktivoitu. Pessi vaatii ihan hirveästi huomiota, mutta semmoinenhan se on ollut aina. Tuomo on paljon koirien elämässä onneksi vielä mukana. :)

Elossa taas

Heipodei, ajattelin ilmoittaa, että yritän päivitellä blogia jatkossa vähän useammin kuin kerran vuoteen.

Meillä on Ilpon kanssa nollat kasassa SM-karkeloihin tätä nykyä, ja vuosi sitten maaliskuussa saatiin yksi agiserti. Siinä isoimmat saavutukset. :) Palkintopallilla ollaan käyty kerran tuon sertin jälkeen, vaikka nollia onkin tullut... Eli vauhdissa on meillä puutteita tällä hetkellä. Iso syy syksyn ja alkutalven osalta on varmasti ollut se, että koira on ollut minun tajuamatta kipeä selästään ja takareisistään, lihakset ihan jumissa. Mitään luustovikaa ei paikannettu ainakaan fyssarin käsittelyssä, ja nyt on koira hierottu 4 kertaa viimeisen kuuden viikon aikana. Meidän fyssarina toimii FysiOtuksen Saara, joka on hyvin saanut Iloa vertymään. Jumit on kuitenkin selvästi olleet jo pidemmän aikaa, kun tiukassa olevia triggeripisteitä löytyy vieläkin. Yritetään niitä pehmitellä nyt myös laserin avulla. Lisäksi minä oon venytellyt Iloa vähintään muutaman kerran viikossa.
Kisoihin mennään seuraavan kerran sitten ulkokaudella, otetaan nyt treenin kannalta seuraavat pari kuukautta. Me käydään edelleen OKK:lla ohjatuissa treeneissä ja kerran viikkoon pyrin käymään omatoimitreenaamassa. Pitäisi myös ryhdistäytyä ja ostella tuonne Activelle irtotunteja, kun niitä Facebookissa kaupataan. Oma ohjaustatsi on ihan hukassa, kun oikeastaan koko talvi on tehty vain irtoamis- ja vauhtirallitreenejä, kun ajateltiin, että Ilolta on vaan into kateissa. Nyt oon sitten ite ihan hukassa radalla eikä pelata kovin hyvin ohjauksissa yhteen. Nyt on mennyt pari kolme viime viikkoa jo treeneissä "oman koiran" kanssa, kun huomaa, ettei enää satu aksaaminen nuudelin niin kovasti. Ja leikittykin on yhdessä pitkästä aikaa.

Pessi saavutti seniori-iän ja täytti 8 vuotta muutama viikko takaperin. Kovasti se kasvattaa valkoista karvaa joka paikkaan. Se on kuitenkin pysynyt nyt ihan ok-hoikassa kunnossa, eikä siitä minusta harmaantumista lukuunottamatta huomaa, että se olisi tulossa vanhaksi.

Ai kamala

Voi hyvänen aika miten on kauan vierähtänyt edellisestä postauksesta.
Nytkään en ehdi kirjoittaa, kerron vain nopeasti viimeisimmät kuulumiset:

• Ilo on nykyään FI MVA, valioituminen tapahtui Jyväskylän KV-näyttelyssä, tuomarina Paavo Mattila
• Käytiin KAS:n järjestämässä Harri Kataisen agilitykoulutuksessa (2pv, yht. 4h viiden koirakon ryhmissä), ja tykkäsin tosi kovasti

Siinä koirarintamalta tärkeimmät... Treenit ovat kaikenkaikkiaan sujuneet niin kivasti viimeaikoina, että tekis mieli osallistua helmikuun kisoihin. :P

Palataan paremmalla ajalla ennen joulua, Kataisen koulutuksesta olis videoita jotka haluaisin jakaa. Ilosta ei olla valiokuvia saatu vielä surkeiden kelien takia otettua, mutta jospa sekin joskus. 

Kisatauolla elikä mitä?

Kuten edelliseen postaukseen kirjoitin, me jäätiin Ilon kanssa OKK:n kisojen (2 hyllyä) jälkeen niistä puuhista tauolle. Syynä oli ennenkaikkea se, että minä kaipasin jo vähän lomaa kovasti kuluttavista kisa-ajatuksista - kisoja kun kerran jännitän kovasti, niin ilmoittautuminen ja ilmoittautumisen pähkiminen jo väsyttävät kovasti, saati sitten se aika ilmon ja itse kisapäivän välillä.

Lisäksi mun omat taitoni eivät vielä ole sillä tasolla, että menestyminen kolmosissa olisi mahdollista myös siinä tapauksessa, että kilpakumppaneilla menee nappiin. Ja niin kova on minun kilpailuvietti, että en näe järkeä käydä skabailemassa "ihan muuten vaan". Tosin tähän liittyen on pieni sana sanottavana vielä tekstissä.
Tähän kohtaan liittyy oleellisesti kaksi juttua: keppien avokulmat ja oikein vaikeat umpikulmat sekä tiukat hypyt.

Kolmantena syynä on se, että halu tehdä luvia on mennyt halun pitää Ilon kontaktit täydellisinä edelle, ja nyt on kyllä tuhoa sillä saralla tehty. Kuinka pöljä pitää olla, että ennen kisaamisen aloittamista VANNOTTAA itselleen, että kontaktit pidetään kasassa, ja silti rikkoo ne? No, tehtyä ei saa tekemättömäksi ja nyt pitää korjata vahingot. Eli senkään takia ei ole kisoihin hetkeen asiaa. Plus näissä kahdessa viimeisimmässä kisassa Ilo vähän possutteli lähdöissä, etenkin tuolla OKK:lla. Joten siihenkin joku roti ensin.

Mutta ei hätää! Suunnitelmat on jo luotu!


 

Keppien kanssa on otettu vasta yksi sessio takapihalla. :| En ikinä muista ennen kuin yö on jo laskeutunut teletappimaahan. Kontaktien kanssa huomaan sellaisen ongelman muutaman harjoittelukerran jälkeen, että liian hitaassa vauhdissa en saa ongelmaa näkyviin, ja sen jälkeen kun Ilo on kerran pari hairahtanut kontaktilta kiusauksen edessä, se ei mene samaan lankaan enää. Eli aion nyt tulevana maanantaina ohjatuissa treeneissä kokeilla, että en juokse täysiä kontaktin ohi vaan yritän avustaa sitä omalla vauhdilla vähän pysähtymään, ja jos ei onnistu niin vien suoraan pois kentältä hetkeksi. Koska nyt vaikuttais vähän siltä, että Ilo-Petters on aatostanut, että ei haittaa jos kiihkomielisyyksissä ekalla kerralla kokeilee, saisko olla pysähtymättä, kun heti perään saa uuden yrityksen. Jos sais katkaistua tuon kierteen. Lukijat: jos on vinkkejä tähän, niin pistäkää heitellen kommenttiboksin puolelle.
Tiukkojen hyppyjen kanssa ollaan nyt hyvin vahvasti tuossa vahvista, vahvista, vahvista -kohdassa. Ja siinä varmaan tullaan jankkaamaankin pitkän pitkään.

Meillä onpi nyt tosiaan alkanut OKK:lla talvikausi, mikä tietää uutta treeniaikaa ja uusia kouluttajia. Meidän ryhmä talven ajan on aikas kovatasoinen, mikä tietenkin jännittää, mutta myös kannustaa kehittymään. Kouluttajia on kaks, jotka ilmeisesti vuorokerroin pitävät. Yksi kerta on ollut, ja ainakin tää toinen kouluttaja oli minun mieleeni. Ensi maanantaina nähdään sitten toinen.

Sitten siihen voitonhalujuttuun pieni sananen. Nyt tässä kisatauon aikana olisi varmaan hyvä hetki tutkiskella omaa kisakäytöstään ja kisatavoitteitaan. Sain seurakaverilta lainaksi tämän kirjan, ja se apustuksenani aion nyt henkisesti valmentautua ensi kevättä varten. :)

---

Pessi se vaan laihtuu laihtumistaan. En tiedä missä vaiheessa pitäis huolestua, mutta se painaa nykyjään enää 6,5 kg. Kellään kokemusta tästä hommasta? Se on minusta nyt ihan selvästi jo normaalipainossa.

Tervemenoa kunkkuluokkaan

Äääk! Lipsumista havaittavissa!! Edellinen päivitys on jo kolmen viikon takaa. :| Nyt taas ryhtiliikettä päivittelyihin, kun kerrottavaa kuitenkin olisi.

Jos nyt vaikka aloitettaisiin viimeisimmistä ja tärkeimmistä: minä ja Ilo kisattiin KAS:n kisoissa Virpiniemessä lauantaina ja sunnuntaina. Lauantaina hajettiin kaksi ihan onnetonta hylsyä, mutta sunnuntaille lähdettiin kuitenkin hyvällä tsempillä ja heti ekalta radalta noustiinkin sitten kolmosiin! Puoli vuotta meni aikaa aika satunnaisella kisojen kiertelyllä (jos oikein laskin niin 17. startti oli tuo, eli kuusissa eri kisoissa ollaan ehditty käydä, joista kolme kaksipäiväisiä).
Tässä video Susanna Eskelisen kuvaamana linkkinä (kuvattu lähempää ja paremmasta kulmasta) ja Tuomon kuvaama tässä:

Siellä Kemin kisoissahan Ilo hairahtui vissiin Tuomoa vilkaisemaan yhdellä radalla ja juoksi putkesta ohi, niin ei haluttu semmosia riskeerata tuolla, kun ei ollut oikein aitojakaan. Joka tapauksessa, en muista paljonko ihanneaika alittui, mutta etenemä oli 4,52 m/s, ja voitto tämäkin. Tuomarina Tuija Kokkonen.

Arvoin pitkään, jäänkö kolmosiin starttaamaan (kisat oli C&D, ja järjestys oli sopivasti 2-lk D-C, 3-lk C-D, eli lyhin mahdollinen odotusaika kuitenkin) vai otanko vaan lahjakortin. Tuomo oli kuitenkin niin mielissään meidän menestyksestä, että usutti jäämään, joten jäätiin. Tuomarina oli Timo Vertanen. Mulla ei ollut rataantutustumiseen mennessä mitään paineita, ja päätin kokeilla paria ohjausta vähän riskillä. Ilmeisesti tällainen suhtautuminen auttoi, koska tehtiin heti tältäkin radalta nolla ja ihan ok-vauhdilla, 4,32m/s. Sijoituttiin kolmansiksi. :) Voittaja oli n. 1,4 sekuntia nopeampi ja toiseksi tullut puolisen sekuntia.
Radan loppupuolella ollut serpentiinikuvio oli aika.. no.. hirveä. Muuten olin ihan ok-tyytyväinen rataan ja erityisesti siihen, että ilo jaksoi vielä painaa, vaikka suunniteltu kisapäivän kesto hieman venähti, ja lopulta oltiin reissussa noin seitsemän tuntia.
Tässä video:

No, mitäs sitten? SM-kisoihin mulla ei ole mitään haluja näin heikolla osaamispohjalla vielä, joten huolimatta hyvin käynnistyneestä urasta kolmosissa me jäädään nyt Iipan kanssa kisatauolle ainakin vuodenvaihteen yli. Tai tulevana lauantaina on vielä OKK:lla kaksi starttia, mutta niiden jälkeen. Käännöksistä pitäis saada tiukempia niin, että onnistumisprosentti ois suurempi kuin 5... Mieluummin hinkaan niitä ensin vaikka puoli vuotta kuntoon. :D Ja helpoilta kepeiltä ei enää meille virheitä kisoissa, kiitos. Ja sitten on muutama tekniikkataito, jotka haluan itselleni ja Ilolle opettaa, meillä on niin kapea repertuaari tällä hetkellä ohjauksissa.

Tämmönen me saatiin! Ja näin hieno eläin minulla!

Seurakaveri Amira onnittelee. :)

Pessi on vissiin ruvennu nyt tosissaan laihikselle, se on painanut jo parina päivänä enää 6,6 kg! En tiedä missä vaiheessa pitäis huolestua ja viedä ell:lle tutkittavaksi, mutta toistaiseksi se on ainakin ihan normaali, pirteä ja eloisa ja hyväruokahaluinen oma itsensä. Vaan onhan se komia nyt ja miten mukava on pitkästä aikaa Pessinkäisen kylkiluutkin tuntea ihan kevyesti tunnustelemalla. Pessi oli mukana haistelemassa ihmisten ilmoja muuten tuolloin sunnuntaina, yllättävän fiksusti se käyttäytyi eikä oikeastaan yrittänytkään haastaa riitaa kenenkään kanssa. Tuomo haluais vissiin Pesiksen kanssa vähän agijuttuja treenata, niin kassotaan josko sellaistakin sisältöä eksyisi vielä blogin puolelle!

Tämmöstä tänne. Kirjoittelen kisakatsauksen sitten viikonloppuna, ja katotaan ehtisinkö väsätä vähän matskua koirien "keppijumpasta" >:D myös blogin puolelle.

Treenejä, kisoja, suunnitelmia ja synttäreitä

Kesäkausi alkaa lähetä loppuaan, ja treenejä OKK:n kesäryhmissä ei ole enää montaa jäljellä. Onneksi talvikausi pyörähtää siitä sitten heti sujuvasti heti perään käyntiin, ja toivon kovasti, että talkoopisteet riittäisivät ryhmäpaikkaan. Kovasti olen ainakin yrittänyt huhkia. :)

Puolitoista viikkoa sitten loppui tosiaan viimein ponnistelukielto minulla leikkauksen jälkeen, ja päästiin treenaamaan ihan kunnolla. Mutta voi pyhä sylvi, että kolmessa viikossa voi radikaalisti kunto huonontua... No, hitaasti mutta varmasti täältä vielä noustaan! Ja meidän pikajuoksuvalkku itse asiassa kyseli eilen (tokavikat sovitut treenit), että olisiko kiinnostusta jatkaa juoksutreenin parissa vähän pitkäjänteisemmin läpi talven (ja sen jälkeenkin) 1-2 krt viikossa, jolloin ihan oikeaakin kehitystä olisi mahdollista saavuttaa. Nyt pitäisi vain löytää edes muutama muu, jotka jaksavat ja pystyvät sitoutumaan käytännössä uuteen harrastukseen.
Lisäksi alan varmaan ostamaan säännöllisesti Activen puolelta yksäreitä, tarkoitus ois kerran kuussa about vähän rahatilanteenkin puitteissa. Kisaamisen kanssa yritän vähän rauhoittua, oikeastaan onkin hyvä, että tässä on ollut näitä ohjaajan ja koiran sairastumisia, minun loukkaantumisia, juoksuja ja unohteluja.

Käytiin me nyt kuitenkin oman seuran kisat kisaamassa, 2 starttia sekä lauantaina sekä sunnuntaina. Lauantaina tempaistiin toinen LUVA:

Voitto napsahti, hyvältä maistui. Missasin vaan palkintojenjaon. :(

Toinen rata pyöri hylsyksi melko harmillisen pikkuvirheen takia:

Sunnuntaina olikin eri tuomari, ja radat olivat huhhuh melkoista haipakkaa. Ekalta radalta, viikonlopun ainoalta hyppäriltä, tuli aivvaaan onneton hylsy. Ei mitään toivoakaan selvitä sellaista serpentiinimyllytystä alusta loppuun yhdellä otolla. Toiselta radalta tehtiinkin sitten ainoina medeinä tulos, perhanan keppivitonen!! Minä en niitä keppivirheitä aikonut enää kisoissa ottaa!
Tässä kuitenkin sieltäkin video:

No joo, joka tapauksessa, nyt on siis kaksi LUVAa kakkosista ja mikään hoppu ei ole kolmatta saada. Tässä vielä pari Tomi Kyöstilän ottamaa kuvaa meistä kisatunnelmissa:

Ja lopuksi vielä: Ilo ja sisaruksensa Pilkkopimeän ärräläiset tänään 2 vuotta! Ihanaa ihanaa! Kyllä mulla on paras paras pieni mudilli. <3 Tänään synttärikakuksi oli häränhäntää ja huomenna Ilo pääsee hierottavaksi. :)

Palataan taas!

Niin villi Ilo!!

Oli kyllä ehdottoman oikea ratkaisu jättää ilmoittautumatta tämän viikonlopun kisoihin. Ollaan kahdesti käyty kentällä niin, että minä kävelen ja otan ihan muutamia juoksuaskeleita, ja Ilo on ollut niiiiiiiiiiin villinä. Käy vähän väliä raivoamassa köntykselle.
Mutta keppitreenistä on selvästi ollut hyötyä. Lähti sinne ihan ominpäin viilettämään, vaikka mulla oli ohjaus ihan eri esteille. Se oli tosi-jees ekat kolme kertaa, sen jälkeen alkoi mennä hermo. Ja kymmenennellä kerralla jo ärsytti, kun ei oo korvia eikä silmiä millekään minun ohjauksille ja huudoille. :D Tuli nii monta kertaa vahingossa huudettua se pois kun oli ekaan väliin jo ehtinyt (tai siis siinä vaiheessa yhtäkkiä korvat loksahtivat auki, että emäntä ei ookaan mukana siellä ja taitaakin huudella jotain ihan muuta), että pitää kyllä pitää korjaustreenit ja palkata paljon keppejä.

Pessi on kuulkaas laihtunut! Se painoi yksi päivä jo 6,8 kg! Tällaista ihmettä ei ole tainnut kahteen vuoteen näkyäkään. Kertauksen vuoksi: ennen kastrointia 2,5-vuotiaana Pessi painoi 5,75 kg. Sitten sen paino alkoi siitä hitaasti nousta, kunnes Ranskassa ja sen jälkeen se lihoi yli 7-kiloiseksi. Pahimmillaan se on painanut 7,4 kg. Kesällä 2011 kun juoksin useammankymmentä kilometriä viikossa (Pessi mukana), se laihtui takaisin siedettäviin lukemiin, mutta lihoi mun juoksuinnon loputtua kuin seinään takaisin entisiin maksimipainoihinsa. Vähän ennen Ilon tuloa taloon Pessi joutui laihkarille, ja on sillä siitä asti ollut. Ja tätä ennen paino on alimmillaan käynyt 6,9 kilossa. Kunnes on taas noussut 7,3:een.

Ostin koirille sadetakit ja Pessin sadetakkikuvassa näkyy minusta hyvin, että se on sopusuhtaistunut jossain määrin:

Pahoittelut niin kovin huonolaatuisista kännykkäkuvista.

Muutama kuva!

Takapihallamme olikin painileiri!

UPK:n erkkari 3.8.2013

Olin ilmoittanut Ilon Unkarinpaimenkoirien erikoisnäyttelyyn, sillä se järjestettiin Oulussa. Valitettavasti vain en päässyt itse paikalle, koska jouduinkin sinne leikkaukseen. Onneksi Ilolle järjestyi esittäjä ja Tuomo kuskasi sen paikalle. Narttuja oli pentuluokassa kaksi ja kilpailuluokissa seitsemän. Ilo oli ainoa junnu. Tuomarina toimi Katalin Szabóné Iványi Unkarista.
Tässä arvostelu:

"Hyvänkokoinen. Vähän epävarma korvienkanto. Saisi olla pyöreämpi kallo. Voimakas otsapenger. Hyvä rintakehä. Hyvät raajojen kulmaukset."

Tuloksena EH. Sain nähdä videon arvostelusta ja olin tosi yllättynyt, että niin kauan kehässä tuuskattiin ja noin mitäänsanomaton arvostelu. Toivoisi, että erkkarissa saisi vähän kattavamman arvostelun, eikä vain kahta riviä lomakkeeseen. Tämä tuomari taisi tykätä vähän jykevämmästä mallista, koska sellaisia sitten sijoitti. :)


Nyt onneksi seuraavat näyttelyt ovat vasta marraskuun puolivälissä Jyväskylässä (jos jaksan Iloa edes sinne ilmoittaa, itse menen kuitenkin). Alkaa tulla jo ähky. :) Mulla loppuu saikku huomenna ja sitten on vielä perjantaihin ponnistelukieltoa, eli en voi treenata ennen ensi viikonloppua. Silloin ois ollut KAS:lla kisat, mutta jätän nyt väliin, kun en halua tietää millaisia lapasesta lähtemisiä ja möykkää nähtäisiin, jos yli kahden viikon treenitauolta yhtäkkiä poukattaisiin kisoihin. Siitä kuitenkin viikon päästä on oman seuran kisat, mennään sitten sinne.

Elämänmenoa

Mudileirillä käytiin pyörähtämässä tuossa tovi sitten. Leiri järjestettiin Forssan vieressä Mustialassa, lajivaihtoehtoina oli agility, haku ja jälki, ja aika selviö lienee, että agilityn puolelle lipsahdettiin. Marjo Hytönen (kennel Vimmatun) oli kouluttajana, ja sekä lauantaina että sunnuntaina kentällä vietettiin kepiät 8 tuntia yhteensä agiliidellen. Perjantainakin käytettiin reilu kolme tuntia teorian parissa.
Mulla ei ole oikein mitään matskua sieltä leiriltä, niin en viitsi sen enempää radoista kirjoittaa. Summataan sen verran, että monessa asiassa kartturi otti taas isoja harppauksia eteenpäin. Ja Ilon kepit on todella kehittyneet, siis lähinnä sisäänmenot.

Lisäksi käytiin kisaamassa ekat kakkosten kisat KEMKOn järkkääminä Kemissä. Ekalta radalta napattiin vitonen LENTOKEINUSTA?!?! Ilo!! Eipä ole sen tapaista hölmöilyä tuollainen. Muutoin virheetön rata, etenemä 4,04 m/s. Huolimatta tuosta pitkäksi venähtäneestä keppien korjauksesta etenemä oli 4,04 m/s. Toinen rata pyöräytettiin hyllyksi kun ensin otettiin kepeiltä vitonen (jätti viimeisen välin mulle vähän epämääräiseksi jääneestä syystä tekemättä) ja sen jälkeen ei ollut kummallakaan enää oikein paketti kasassa. Harmi koska tämä rata lähti tosi vauhdikkaasti liikkeelle. Kolmannesta startista sitten voittonolla etenemällä 4,12 m/s.

Tässä koostevideo radoista.

LUVA siis saatiin, ja hyvillä mielin odottamaan elokuun kisoja...


... paitsi sitten viime tiistaina alkoi illalla melko yllättäen kipeytyä vatsa tosi pahasti, ja kun se ei aamuun mennessä ollut parantunut, niin tk:n kautta lääkärin lähetteellä OYSiin yhteispäivystykseen, siellä 8 tuntia odotusta ja sitten osastolle yöksi. Aamulla leikkaussaliin vahvalla appendisiittiepäilyllä, joksi se sitten osoittautuikin. Ensin mulle sanottiin, että tehdään avoleikkauksella ja 3-4 viikkoa ponnistelukieltoa (=heihei kaikki elokuun kisat), mutta lopulta tulehtunut umpilisäke saatiin ulos tähystyksessä ja toipumisaika puolittui. Eli pääsen ainakin OKK:n kisoihin kolmen viikon päästä ja ehkä KAS:n kisoihin kahden viikon päästä.

Tuolloin tiistaina tehtiin muuten treeneissä MM-karsintojen finaalirataa, joka paljasti muutaman mun ison virheen ja yhden ison Ilolle opetettavan asian. Eli kontaktien vahvistamista mun sijainnista huolimatta tehdään nyt varmaan sitten kun minä oon kykeneväinen hilaamaan pyllyni sohvalta/sängystä taas liikkeelle. Tällä hetkellä vielä liikkuminen on sen verran kivuliasta, että ei taida ihan heti onnistua. Harmillisesti taitaa yhdet pikajuoksutreenitkin mennä nyt sivusuun. :(

Oulu KV 13.-14.7.2013

Ilo kävi näyttelyissä kotikentällä viikonloppuna. Joka toinen vuosi näyttely on kaksipäiväinen, osa roduista lauantaina ja osa sunnuntaina, ja joka toinen vuosi kumpanakin päivänä on oma kaikkien rotujen näyttely. Tänä vuonna järjestettiin kaksi näyttelyä, lauantaina omansa ja sunnuntaina omansa. Ilmoitin Ilon kummallekin päivälle kaverini kannustuksesta, hän lupasi myös esittää Ilon, koska minun kanssani kehäkäyttäytyminen on ollut niin onnetonta.

Lauantaina tuomarina oli Cristian Stefanescu Romaniasta, hän olikin aikamoisen vauhdikas herra. Meitä ennen oli 29 sakemannia, 26 normaalia ja 3 pitkäkarvaista, ja hän ehti tahkota nuo läpi tunnissa. Aikamoinen kontrasti sunnuntaiseen tiibetinspanieleiden (ja tiibetinmastiffien, joiden takia kehää tuli seurattua, olivat tipsujen jälkeen) tuomariin, joka käytti 10 minuuttia kolmen avoluokan nartun arvosteluun.

Joka tapauksessa, tässä Ilon arvostelu:
"Beautiful bitch in excellent condition. Good proportions, good angulations, excellent coat."
Eli ei todellakaan ollut mikään runosielu tämä tuomari. :D Ilmeisesti Ilo oli kuitenkin Stefanescun mieleen, sillä neljästä mukana olleesta mudista (kaikki narttuja, kaikki eri luokissa, juniori, nuori (Ilo), avo ja valio) Ilosta tehtiin ROP ja sai sitten toisen sertinsä ja ensimmäisen cacibin. 

Tuossa yllä videolla Ilon yksilöarvostelu. Nopsasti meni. :)

Ja tässä kaikki ihanat neitokaiset kimpassa.

Sunnuntaina Tuomarina oli Hannele Jokisilta, jolta Ilolla onkin se ensimmäinen serti. Tässä arvostelu:
Erinomainen tyyppi ja koko. Turhan pyöreä kallo. Hyväasentoiset korvat, jotka voisivat olla pienemmät. Hyvät kulmaukset. Oikea rungonpituus. Ei aivan parhaassa karvassa tänään. Liikkuu hyvin oikealla askelpituudella."
Niin se mielipide muuttuu tuomarista toiseen, lauantaina oli erinomainen turkki ja sunnuntaina ei sitten ollut enää parhaassa karvassa. :) Hih. Minä olen ehkä enemmän tämän sunnuntaisen tuomarin kanssa samaa mieltä, vähän on vielä kesken. Parin viikon päästähän on UPK:n erkkari, minne Ilo on myös menossa näytille, katsoo sitten mikä on ns. päivän kunto. No, joka tapauksessa, sunnuntaina Ilo oli pn2, vara-sert ja vara-cacib. Kaverini Tiinan Luru (Mustapippurin Uutisvuoto muistini mukaan) sitten nappasi viimeisen sertinsä ja valioitui, eli just hyvä juttu!

Semmoista! Lauantaina Verna ja Ilo kävivät ryhmäkehässäkin, mutta ei lainkaan yllättäen tullut sijoitusta. Ilokin oli niin väsynyt, että hyvä kun ei pystyyn nukahtanut. Kiitos Verna vielä kun esitit Ilon. Se meni siis nyt paljon reippaammin kuin minun kanssani, videolta varmaan näkyy, ettei seisominenkaan ahdistanut ollenkaan. :)

Mörkötreenit & sadetreenit & juoksutreenit

Maanantaina oli myöhäisillan mörköryhmän treenivuoro. Kouluttaja oli vaan valitettavasti sängyn pohjalla, niin pidettiin Marian kanssa mörkötreenit ihan keskenään. Ehdittiin treenata ainoastaan meillä Tornion kisoissa pieleen mennyttä valssisykerö+kepit -kuviota parilla eri vaihtoehdolla sekä hyvin hankalaksi osoittautunutta äärimmäisen pimeää putkikulmaa. Ei saatu sitä toimimaan ei millään... Mutta tuo eka juttu saatiin onnistumaan sekä kahdella valssilla että valssi-takaaleikka-yhdistelmällä. Muuta ei ehditty, koska lääryämiseen meni suurin osa ajasta. :D Täältä ei ole mitään todistusaineistoa.

Tiistaina oli vuorossa ensin treenit OKK:lla. Rakennettiin yhden toisen ryhmäläisen kanssa rataa kun kouluttaja soitti, että auto on jättänyt välille. Treenattiin sitten keskenään, meitä olikin vain kolme paikalla. Rata oli aika haastava meille, tässä ratapiirros:

Etukäteen jännitin noita putkien ulostuloilta kääntymisiä, mutta ehdinkin niihin tosi kivasti. Samoin keppikulma yllättäen oli meikästä aika haastava, vähän eri kuin noilla ykkösten radoilla. Yllättäen saatiin sekin toimimaan. Tehtiin pari kertaa silleen, että keppien päässä oli yllärinä targetilla ruokapalkka. Kuutoshypylle arvoin vähän parasta suoritustapaa, mutta päädyin sitten johonkin takaaleikan/heiton välimuotoon ja se lähti toimimaan tosi hyvin. Rengastakaan ei tultu kertaakaan väärästä välistä jihuuu!

Tehtiin vielä lopuksi koko rata ilman keppien päässä targettia, ja otettiin videolle. Harmi että mokasin ihan täydellisesti 15-hypyllä, siinä ja siinä oisko tullu vitonen.

Siinäpä on!

Aksatreenien jälkeen Ilo pääsi lepuuttamaan Pessin kanssa autoon, kun kurvattiin täysiä Otto-automaatin kautta Hinttaan urheilukentälle. Minä oon OKK:laisille yrittänyt järkätä juoksutekniikkatreenejä nyt kesän alusta asti ja viimein oli aika ensimmäisten treenien. Valmentaja löytyi Oulun Pyrinnöstä yleisurheilupuolelta, Heikki Aura on hän nimeltään ja hän on muutama vuosi sitten ilmeisesti maajoukkueellekin Virpiniemessä pitänyt pikajuoksutreeniä. Tarkoitus olisi kuusi treenikertaa pitää ja meitä on löytynyt vajaa kymmenen innokasta valmennettavaa kasaan.

Ensimmäisellä kerralla Heikki kertoi, millaista treeniä tullaan tekemään. Pääpaino on tietyssä  perusharjoituksessa, jossa juostaan 50 metrin pätkä 10 metrin pätkiin jaettuna. Ensimmäinen pätkä juostaan suoraan eteenpäin, toinen pätkä toinen kylki edellä, kolmas pätkä takaperin, neljäs pätkä se toinen kylki edellä ja viimeinen 10 metriä täysiä kiihdyttäen. Ensin hölkkäiltiin kenttää ympäri lämmittelyksi ja sitten tehtiin vähän dynaamisia venyttelyjä. Sen jälkeen otettiin tuo 50 metrin harjoitus yks kymmenmetrinen kerrallaan. Sitten koko juttu. Ekalla kerralla innostuin vähän turhan kovasti takaperin juostessa ja paino ei ihan pysynyt siellä missä piti, joten kaaduin selälleni ja löin pääni sekä raavin ihan alaselän aika pahasti auki soraan. Pääkipu kuitenkin alkoi laantua aika nopeasti, joten pääsin kokeilemaan uudestaan. Tuossa tulee kyllä tosi hyvin noita käännöksiäkin mukaan, kun vauhdissa kääntää aina kymmenen metrin jälkeen.

Sitten teimmä vähän juoksijan voima- ja tekniikkaharjoitteita. Helkkarin vaikeaa muuten yrittää muistaa pitää nilkka koukussa kun telinevoimistelun puolella joka välissä nilkka pitää ojentaa. 

Loppuun vielä jäähdyttelyt ja siinäpä hurahtikin melkein tunti ja kolme varttia. :) Kahden viikon päästä seuraava kerta.

Olen tosi iloinen ja ylpeä itsestäni, että aloin vain ennakkoluulottomasti järjestää tätä kurssia, etsiä valmentajaa ja osallistujia, jne. En ole tainnut ikinä organisoidaa mitään kavereiden pippaloita kummempaa aiemmin, ja nyt oli paljon vieraita ihmisiä mukana ja kaikkia muita Aikuisten Juttuja. Mulle ei ole tuntemattomien ihmisten kanssa toimiminen, etenkään ryhmässä, ollenkaan helppoa, joten tämä on voitto paitsi minulle agilityohjaajana, myös ihan aikuisena ihmisenä. Tosi hienoa huomata, että viimeistä viittä vuotta ei ole tehty turhaan töitä tällä saralla ihmisenä kehittymisen kanssa. Wau! Hyvä Inna, mulle peukut! 

Sitä paitsi, tarvitsen tätä ihan oikeasti myös tuonne radalle. Katsokaapa vaikka tuota videota juuri noilta kepeiltä: aika paljon hienompi ja jouhevampi olisi ollut tuolla valssilla vienti kepeille, jos olisin kyennyt kiihdyttämään kunnolla sinne keppien alkuun ja tekemään valssin kontrolloidusti kovemmastakin vauhdista. 

Huomenna ajellaankin minä ja piskellit pitkän pitkä matka Nummi-Pusulaan schipperkejen kesäpäiville. Toivottavasti viikonlopusta tulee mukava. :) Kovin nopeatempoiseksi käy tämä elo, ensi viikon viikonloppuna on luvassa Oulun KV-näyttelyt, sitä seuraavana Sumun leiri ja kuun lopussa vielä Kemissä ekat kisat KAKKOSLUOKASSA JEE. Elokuun ensimmäinen päivä minä aloitankin uudessa työpaikassa ja kesäloma loppuu. Mutta se on vain mukavaa. :)

Ei pitkää kisarapsaa

Oon liian väsynyt kirjoittamaan mitään pitkää kisaraporttia. Tässä fiilikset:

Viimeinen nolla napsahti päivän toiselta ja viimeiseltä radalta, ja noustiin kakkosiin. Ekalla radalla kieltovitonen kepeiltä, varsin perinteinen virhe, muuten oikein kivaa menoa. Ilo on huikea, huikea! Nollarataa ei tietenkään ole videolla... Loppui kännykästä muistikortti. Tässä se A-rata siis:

Ilo on niin onnellinen, hän menee kakkosiin!

Kisat OKK:lla 11.-12.5.2013

  Kun ilmoittauduin maaliskuun alussa Activelle kisoihin, ajattelin, että käydään kisaamassa koko kevään ajan 1-2 kertaa kuussa. Sitten kuitenkin tuli Ilon antibioottikuurit ja en halunnutkaan KAS:n kisoihin ynnä muuta, ja kisataukoa ehtikin kertyä kahden kokonaisen kuukauden verran. Nyt kuitenkin oli taas kisojen vuoro. Meidän oma seuramme Oulun Koirakerho järjesti kaksipäiväiset kisat, jolloin sekä lauantaina että sunnuntaina oli tarjolla kaksi starttia jokaiselle luokalle. Arvoin pitkään, jaksanko kisata kumpanakin päivänä ja jos kyllä, montako starttia otan yhteensä. Lauantaina oli kaksi agirataa, tuomarina Jarmo Jämsä, ja sunnuntaina agi- ja hyppyradat Eija Berglundin tuomariomana. Päädyin sitten ilmoittamana kaikille neljälle radalle, ja näin jälkeenpäin ajatellen ei ollut mitenkään kaduttava päätös.

Laitan kuvitukseksi still-kuvia kisavideoista, laatu on tosi onneton, mutta muuta ei ole tarjolla. Videot pistän loppuun. :)

  Minuahan jännitti aivan älyttömästi ennen niitä Activen kisoja, joten pelkäsin vähän tulevaa ramppikuumeilua. Tällä kertaa olotila oli kuitenkin paljon siedettävämpi. Edellisenä iltana ja heti herättyäni panikoin vähän, mutta kisapaikalle 8.30 saapuessani olo oli jo aika hyvä. Olin etukäteen lähtölistasta katsonut, että startataan kumpanakin päivänä Ilon kanssa medeissä ekana, se nyt ehkä vähän jännitti. Onneksi kuitenkin minit ja medit menivät ihan peräkkäin. Lähdin ilmoittautumisen jälkeen lämmittelemään Iloa ja varmistelin, että tuleehan äitini paikalle. Oli aikonut tulla viettämään vähän pre-äitienpäivää. Olin vähän laskenut sen varaan, että äitini kuvaisi radat, mutta kun rataantutustumisen jälkeen äiti ilmoitti olevansa eksynyt, jouduin etsimään toisen kuvaajan. Onneksi löytyi etäisesti KC:sta tuttu tyttö kuvaamaan, hän oli itse shelttinsä kanssa mineissä ja ehti just sopivasti kuvaamaan meidät. 

Ennen rataantutustumista katselin radan rakennusta ja mietin, että melko helpolta näyttää, keppikulma näytti kentän laidalta hieman hankalalta. Tuomari vaikutti puhuttelussaan melko tiukalta, kuitenkin samalla paradoksaalisesti leppoisalta. :D Rata oli juuri niin suoraviivainen miltä näyttikin. Valitsin melko moneen kohtaan persjätön, koska se on meillä aika hyvä, etenkin kontaktien jälkeen toimii. Edellisen kerran kun oltiin epiksissä, meillä tuli uusintaradalta hylky kun Ilo karkasi A:lle melko samanlaisessa kuviossa, mikä nytkin oli kentällä. Ikään kuin Y:n haaroilla oli A ja keinu, ja A mieleisempänä vetää Iloa aika paljon puoleensa. Tämän ja kaikki muutkin mahdolliset ansanpaikat mietin tutustumisessa tosi tarkkaan, painoin mieleeni missä kohdassa sanon Ilon nimen ja jarrutan, ja missä vaiheessa vasta päästän menemään. Radalla oli myös yksi mutkaputki keppien jälkeen, jossa väärä pää olisi saattanut olla melko houkutteleva. 

 Rataantutustumisen jälkeen lähdin heti vaihtamaan kumpparit lenkkareihin, pukemaan treeni- ja numeroliivejä sekä kiskomaan päälyhousuja pois. Halusin ottaa ennen vuoroamme lämmittelyesteenä olevia keppejä ennen meidän vuoroamme. Minejäkin oli kai vain viitisentoista. Oli varmasti aivan oikea päätös tehdä kepit pari kertaa, koska ekalla toistolla jätti viimeisen välin tekemättä, mutta sen jälkeen meni nappiin. Radalla ehkä eniten mua jännitti juuri kepit ja niitä edeltävä kökkövalssi, jolla halusin ottaa Ilon tosissaan haltuun, ettei vaan syöksy kepeistä ohi. Kävin radan pari kertaa mielessä läpi, mutta se oli oikeasti niin suoraviivainen ja iisi, että ei siinä vaiheessa enää tuntunut liiemmin painetta ja keskityin lähinnä niihin pariin kohtaan, jossa piti ottaa Ilo tiukasti ohi jostakin houkutuksesta.

 Mentiin lähtöalueelle kun viimeinen mini tuli maaliin ja odottelin, että rimat nostetaan. Sitten siirryin nopsakasti asemiin, sillä tuomari oli sanonut, ettei aio jäädä odottelemaan. Jätin Ilon istumaan ja lähdin pillin kuultuani käppäilemään lähtöpaikalleni renkaan taakse. En ihan luota, että Ilo menisi rengasta aina ja joka kerta... Ilo varasti lähdössä, mutta en vaan voinut palata ottamaan hylkyä. Sitä paitsi olin jo oikeassa paikassa ja varmaan kädelläni nytkäytin lähtöluvan, ei näy videolla joten en tiedä varmaksi. No, joka tapauksessa, lähdettiin liikenteeseen vauhdikkaasti. Videolta näkyy, että Ilo luuli ensin puomia keinuksia ja teki ihan kymmenesosasekunnin stopin ylösmenolla kun odotti, että lähtee kiikkaamaan. Kepit olivatkin sitten heti vitosesteenä puomin ja putken jälkeen. Ehdin ihan OK valssiin, en suinkaan täydellisesti, mutta juuri niin, että tavoite Ilon huomion herättämisestä kyllä täyttyi. Onnekseni sujahti kepeille oikein sisään ja jännitin kyllä koko matkan, meneekö loppuun asti. Ja menihän se! Sitten nopeasti äänellä ja kropalla haltuun ja oikeaan päähän putkea, jonka jälkeen tuli sitten se keinu vai A -kohta, ja sielläkin Ilo tuli heti minun kanssa oikein. Sokkoleikkasin keinun edessä ja vapautin nopeasti. Ilo hakee hyppyjä ja putkia melko hyvin, ja tämä kaarre sujui tosi hyvin ja ehdin leikkaukseen tosi hyvin. Koira A:lle ja sieltä putkeen ja linjan suoristus hypylle, mistä taas heti tyrkkäys putkeen. Tämän putken jälkeen ehti sekunnin murto-osan pelottaa, että I tulee seuraavasta hypystä ohi, mutta ei - korjasi tosi hyvin ja kun Ilo ponnisti vikalle hypylle aloin jo taputtaa ja hihkua: me saatiin nolla ja LUVA!!! 

 Huhhuh äkkiä Ilolle palkkaa naamariin (HauHaun koiranmakkaraa, joka on meillä kotona ristitty maksamakkaraksi sangen herkullisen tuoksunsa vuoksi) ja takkia takaisin päälle. Olin niin onnellinen! Ihana Ilo! Hyvä me! Minulle tässä oli jo kaikki mitä tultiin viikonlopun starteista hakemaan, kuitenkin vasta toiset kisat meille, enkä minä ole tosiaan Pessinkään kanssa ikinä virallisissa kisannut. 

No, meidän äitihän tuli paikalle ehkä 20 sekuntia sen jälkeen kun tultiin maaliin. Eli ei ehtinyt näkemään... :D Katsottiin sitten rata videolta. Pörrättiin hetki ja sitten kävin viemässä Ilon autoon. Äiti lupasi jäädä seuraavan radan katsomaan kuitenkin. Käytiin maman kanssa aamukahvilla odotellessa. 

 Tuota pikaa maxitkin olivat skabailunsa skabailleet ja uutta rataa alettiin rakentaa. Rataantutustumista ennen taas vilkuilin rakentamista, ja taas oli aika iisin näköinen. Vaikeampi kepeille vieminen tässä, mutta muutoin ihan ok. 

Päätin ottaa renkaan suhteen taas varman päälle, kun oli mahdollisuus Ilo jättää puomille odottamaan. Suoraviivainen juttu, mietin käännökset meille sopiviksi ja jäin odottelemaan.

 Meidän vuoro tuli taas höhöö minien jälkeen. Jännitys oli to-del-la hyvin aisoissa. Olin tosi ylpeä itsestäni! Mulla olisi tosi paljon pohdittavaa ja kirjoitettavaa liittyen itseeni ja kilpailuihin ja kilpailuhenkisyyteen, mutta se taitaa vähän mennä ohi tämän blogin scopen. Ehkä toisella kertaa. Kuitenkin, lähdettiin sitten liikkeelle ja jotenkin häröilin ja päätin kutsua Ilon liikkeelle puoliksi vauhdista, ilmeisesti jonka seurauksena ponnisti tosi tosi kaukaa ja laskeutui melkein riman päälle. Katsokaa oheiset kaksi kuvaa. Rima kolahti, mutta ehdin nähdä ettei tippunut. A suoritettiin kahdesti, ja takaisin päin tullessa linja oli hieman pielessä, joten jouduin karjaisemaan uudestaan käskyn. Osui kuitenkin sitten oikein! Kepeille vienti sujui hyvin, pujotteli loppuun asti ja sen jälkeinen persjättökin sujui kuin rasvattua. Ja sitten olikin enää loppusuora jäljellä juhuuu me tehtiin taas nolla!!! Ja toinen luva napsahti myös tilille!! Aivan huikeaa! Olin ja olen niin onnellinen!! Wuhuu hyvä me!! Oli huikea päivä ja oli - noloa joojoo - tosi ihana kun Facebookissa niin moni onnetteli ja samoin kisapaikalla sain monelta kuulla, että oli hienot radat. Eka kisa voitettiin ja toisessa tultiin toisiksi.

Noniin nyt olen jaaritellut niin paljon noista kahdesta startista, että pikakelataanpa keskiviikko. Luonnollisesti aika monelta tuli "huomenna kakkosiin" -kommenttia, kun oli kerran eri tuomari, mutta yritin olla ottamatta paineita. Ehkä kuitenkin otin. Joka tapauksessa, tehtiin kaksi vitosta eikä näin ollen sertiä tippunut, mutta eipä haittaa. Kumpikin vitska tuli kepeiltä, tsek teh videos. Ja toiseksi tultiin kummallakin radalla. Niidenkin videot alla.

Ilon pylli alkoikin sitten vuotaa verta heti kun päästiin kotiin, eli juoksu on tullut kylään. Ekasta juoksusta taitaa olla 50 viikkoa aikaa, ja edellinen alkoi 10.11., eli siitä on 26 viikkoa aikaa. Aika tasan puolen vuoden välein näyttäisi siis tulevan näin kolmen juoksun kokemuksella. Saapa nähdä milloin sitten päästään kisoihin, Ilollahan on tosi huomaamaton ja lyhyt vuotoaika, tärppeihin kyllä Pessi reagoi mutta nekin ovat jo melko aikaisin. Parin viikon päästä olisi Kemissä kisat, pitää nyt kattoa.

Tässä nämä videot. :)

Tässä loppuun vielä pari kuvatusta.